Founders Brewing Co., Yhdysvallat. Imperial gose, 10%. Pullo, 0.355l.

Founders on aivan olutharrastuksemme alusta asti ollut luottopanimo: ihan kaikki heiltä maistamamme ei ole ollut hyvää, mutta yleensä on voinut luottaa siihen, että Founders tietää mitä tekee. Ja että lopputulos on maistamisen väärti. Jännä siis nähdä miten jenkkipanimo suoriutuu tynnyrikypsytetystä, kymppivolttisesta gosesta!

Lasiin tämä tuhti kunnianosoitus margaritalle (kuten pullon etiketti julistaa) kaatuu äänekkäästi poreillen. Kaatovaiheen vaahto on vähän yli sentin luokkaa, mutta se laskee nopeasti ohueksi, epätasaiseksi ja höttöiseksi kerrokseksi oluen päälle. Oluen väri on, noh, oluenvärinen. Kuparinen, meripihkainen, kirkas. Visuaaliselta olemukseltaan raikkaan oloinen. Tuoksussa todellakin tuntuu se lime: pistelevää, vähän kirpeää, hedelmäistä, vähän jopa tequilamaista – ja tequilatynnyreissä tämä onkin kypsytetty. Ei tämä oluelta tuoksu, mutta hyvältä.

Kevyeeseen ja raikkaaseen tuoksun nähden suutuntuma on yllättävän paksu ja tuhti – kuten myös makukin. Poreilusta huolimatta olut ei ole lainkaan hapokas, pikemminkin päinvastoin. Tynnyrikypsytys tuo tälle viinaista tuhtiutta, ja maussa raikkaita piirteitä vaimentaa suolaisuus ja tahmea makeus. Toki maustakin löytyy limeä, mutta siinä missä tuoksu antoi odottaa kevyttä kesäistä terassijuomaa, on maku enemmän sitä, mitä tynnyrikypsytetyltä kymppivolttiselta voisi odottaa: tuhtia ja jälkiruokaisempaa. Etenkin nielussa oluen vahvuus tekee itsensä tunnetuksi, polttaen kuin stydimpikin viina.

Ei tämä kyllä erityisen gosemaiselta maistu. Tequilatynnyri, vahvuus ja limen näkyvä rooli varmistavat sen. Ihan hyvältä silti! Voisi kuvitella, että tämä sopisi juurikin jälkiruokaolueksi eteläamerikkalaisen ruuan jälkeen, vaikkapa jäätelön kanssa.

Taas kerran Founders oli siis luottamuksen arvoinen nimi olutpullon etiketissä: hyvä ja mielenkiintoinenkin olut. Sellainen, joka ei ihan joka päivä vastaan tule.