Cervisiam, Norja. Gose, 6.5 %. Tölkki, 0.33 l.

Olemme ennenkin kehuneet Cervisiamia, ja teemme sen taas: panimon tölkit on varustettu tyylikkäillä etiketeillä, ja tölkkien sisältö on yleensä ollut laadukasta olutta. Hapanoluet ja vahvat tummat, eritoten pastry stoutit, ovat olleet panimon vahvuuksia, joten läpeensä modernien ja trendikkäiden oluttyylien osaajahan tämäkin panimo on.

Imperiumin Ville Toivanen arvioi oluen antaen sille arvosanan 6/10, lähettäen vielä toista kautta meille terveiset että saa opponoida mutta vastalauseita ei kuulla. No, tässä sitä toista mielipidettä nyt sitten tulisi, joka on toki joka tavalla oikeampi, parempi, kauniimpi ja hyvempi. Ettäs niin!

Lasiin Headbanger Facerip 2.0 kaatuu melko paksun, jopa puolentoista sentin kerroksen vaahdon saattelemana. Nätisti hiukan violettiin vivahtava vaahto poreilee äänekkäästi, ja laskee melko nopeasti tyypillisen ohueksi, epätasaiseksi kerrokseksi oluen päälle. Itse olut on mukavan mustikkaisen värinen; kylmänpunainen, hiukan violetti, mehumainen. Tuoksu on kuin mustikkapiirakan: mustikkainen, kermainen, makea, marjainen… mutta myös vähän mummonmehumainen. No, laktoosia tässä onkin ja ”blueberry sour explosion” julistaa tölkin kylki, joten eipä yllätä. Untapped kertoo että valmistuksessa on käytetty peräti 700kg mustikoita (mihin määrään muuta rojua jää kuitenkin mysteeriksi), joten onhan noita.

Oiva tuoksu, juuri sellainen mitä Cervisiamilta voisi odottaa.

”Blueberry sour explosion” ei ihan maussa toteudu – tämähän on nimittäin miellyttävän pehmeä suutuntumaltaan ja maultaan. Laktoosi tuntuu todellakin ensipuraisusta asti, loiventaen kaikkinaista happamuutta ja kirpeyttä muttei kuitenkaan niitä täysin häivyttäen. Tuoksun makeutta tässä ei kuitenkaan ihan hirveästi ole. Ikävä kyllä jatkohörppäisyjen myötä rupeaa runko rupeaa näyttäytymään hiukan ohuena. Tässä ei ole syvyyttä eikä täyteläisyyttä, vaan mieleen tulee lähinnä vähän liian ohueksi sekoitettu mummonmehu. Vaikka tyylinä on gose, ei tässä myöskään tyylille tyypillinen suolaisuus nouse vahvana esiin (”more fruit less salt” julistaa panimon kuvaus Untappedissa), mikä sekin osaltaan olisi voinut auttaa ohuutta vastaan.

Rokkaavaan nimeen ja mahtipontiseen ”blueberry sour explosion” -kuvaukseen nähden olut on vähän valju, ja jättää toivomisen varaa. Ei tämä silti paha ole, vaan ihan juotava ja tavallaan pikkukiva marjaolut. Ikävä kyllä etenkin Cervisiamin kaltaisen panimon mittapuulla se ei oikein riitä; taitaa helposti olla yksi heikoimmista panimon oluista, jota olemme maistaneet. Ei varsinainen pettymys oluena, muttei sillä tasolla mitä kovalta panimolta odottaisi.

Loppujen lopuksi toinen mielipiteemme onkin aika pitkälti yhteneväinen Imperiumin arvion kanssa.