A Better Bitter – Stockholm Brewing Company, Ruotsi. Best bitter, 4 %. Tölkki, 0.33 l.
Ember Ale – Kahakka Brewery, Suomi. Best bitter, 4.8%. Tölkki, 0.33l.

Ka, pitkästä aikaa! Olemme tässä taas vähän laiskotelleet, mutta otetaanpa itseämme niskasta kiinni ja arvioidaan ei yksi, vaan kaksi olutta. Kaapissa kun sattui olemaan sopivasti kaksi samankokoista best bitteriä, suomalainen ja ruotsalainen. Katsotaan kumpi vie pidemmän korren. Tyypillisesti suomalainen bitter on ollut aika kuraa.

Lasiin kaataessa kotimaisen Kahakan Ember Ale ei vaahtoa juuri lain. Ilme on jotenkin valjun hapoton. Stockholmin A Better Bitter puolestaan vaahtoaa jopa liikaa. Kummallekaan ei tästä anneta pisteitä: hyvän bitterinhän kuuluu kyllä vaahdota, mutta vaahdon ei kuulu olla melkeinpä liimaisen, vaiko limaisen pitkäkestoista, kuten A Better Bitterissä on.

Olemukseltaan Stockholmin A Better Bitter on samean kuravetinen, tympeän kuparinen. Voiton vie Suomi: Ember Ale on kirkkaampi, kuparinen, hiukan pronssinenkin. Aidon tavaran kaunis mahonkisuus jää kuitenkin saavuttamatta.

A Better Bitter tuoksuu hiukan saippuaiselle, mukana puumaista humalaa. Tuoksun nougatmainen makeus jää uupumaan, ja muutenkin se on vähän valju. Kahakan yritelmässä on enemmän nougatia, mutta myös pistävän kuivaa humalaa. Molemmat jäävät kauas siitä, miltä bitterin pitäisi tuoksua, mutta piirun verran parempi suomalaisolut tässäkin on.

A Better Bitter maistuu pikemminkin britti-pale alelta. Humalaa on selkeästi, brittityylisenä mutta liian vahvana. Rungon tuntuva maltainen makeus on unohtunut liki kokonaan, saippuaisuus tässä jyllää. Ember Alessa on oikeaoppisesti vähän makeutta ja pähkinää, mutta jälkimmäinen on liian kuivaa, melkein palanutta. Suomalaisolut on siis selkeästi maultaan lähempänä aitoa tavaraa, mutta ruotslaisolut on helpompi ja harmonisempi; Ember Alessa pähkinäisyys ja sen kärähtänyt kuivaavuus käy vähän häiritsemään. Lopulta kumpikaan ei saavuta aidon tavaran makumaailma kuin korkeintaan välttävästi. Eikä oikeastaan sitäkään.

Tyyliuskollisuuden puolella Suomi vetää pisteet kotiin, joskaan mitään ylpeilemisen aihetta Ember Alessa ei ole. Ruotsalainen A Better Bitter on hiukan suunmyötäisempi, mutta bitter se ei ole. Britti-pale alesta se menisi oikein hyvin. Lopputulos on siis tasapelimäinen tavalla, jossa kumpainenkaan ei ansaitse kehuja.

Jos bitterin haluat, hae vieläkin lähikaupasta Fullersin ESB tai London Pride. Monta kertaluokkaa parempia kuin kumpikaan näistä.