Prykmestar Schwarz

WP_20140619_008

Vakka-Suomen Panimo, Suomi. Schwarzbier, 4.5%. Pullo, 0.5l.

Kotimaisista marketinhyllyjen erikoisoluista Vakka-Suomen Panimon Prykmestar-oluet ovat yleensä mielestämme olleet vähintäänkin ylempää keskikastia, eivätkä heidän vahvemmatkaan oluensa ole suinkaan hullumpia olleet. Etenkin Prykmestar Kahvi Stout on jäänyt muistoihimme erinomaisen maistuvana juomana. Prykmestar Schwarz todettiin viime pääsiäisenä oivaksi ruokajuomaksi tumman kastikkeen kera tarjoillun lihan kanssa, ja senkin jälkeen olemme tätä colantummaa, keskiasteisesti vaahtoavaa tummaa lageria nauttineet. Nyt perehdymme siihen hiukan huolellisemmin arvostelun merkeissä.

Kuten jo yllä totesimme on olut colamaisen tumma, eli ihan yönmusta se ei ole, ja tummuudestaan huolimatta lievän läpinäkyvä. Vaahtoa tulee jonkun verran, mutta se haihtuu nopeasti eikä jätä lasiin jälkiä. Tuoksussa on kosolti maltaista, mämmimäistä makeutta, lievää leipäisyyttä joka makeuden takia tuo mieleen (makean) maalaislimpun, kotikaljaa ja selvän paahdetun sävyn. Kaiken kaikkiaan aika tuttu ja turvallinen tumman oluen tuoksu, jossa on paljon sinänsä melko tavanomaisia elementtejä yhdistetty oikein mukavasti.

Pullon etiketti lupailee kuivan lakritsimaista makua, ja kylläpä vain, lakritsiahan maussa todellakin huomaa. Erityisen kuiva olut ei ole, pikemminkin se nojaa makean maltaisaan suuntaan eikä humala esiinny maussa kovin voimakkaana; kuivuuden tuo oluen paahdettu sävy. Aavistuksen vetinen maku on, mutta yllättävää kyllä tämän oluen kohdalla lievä vetisyys ei mainittavasti haittaa (mutta kuitenkin sen verran että siitä pitää huomauttaa), vaan olut pysyy silti helposti nautittavana ja hyvin maistuvana. Lakritsin ohella maussa on paahdettua mallasta, muttei juuri leipäisyyttä, ja mämminen makeuskin tuntuu vain hentona sivu/jälkimakuna. Suutuntuma on melko hapokas.

Schwarzin maku on sinänsä hyvä, mutta samalla myös melko tylsä: tuntuu ettei se oikein kehity ensipuraisusta mihinkään, vaan samat sävyt pyörivät suussa siemauksen alusta loppuun, ja hörpystä toiseen. Ajan myötä suuhun kehittyy jälkimakuna lievä humalainen kuivuus, mutta se on olemukseltaan melko muodoton ja vaikeasti tartuttava eikä oikeastaan hetkauta olutta suuntaan tahi toiseen.

Prykmestar Schwarz, kuten niin monet markettien hyllyiltä löytyvät oluet, kärsii lievästä vetisyydestä, ja Schwarz myös lievästä tylsyydestä ja yksiulotteisuudesta. Nämä kolme seikkaa eivät tuhoa tätä olutta joka kritiikistä huolimatta on markettihyllyjen parempaa kolmannesta, ainoastaan estävät sen nousemasta aivan kärjen tuntumaan. Tätä tulee ehdottomasti löytymään tuopeistamme jatkossakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s