Beer Hunters, Suomi. IPA, 4.5%. Pullo, 33cl.

Kesä, kesäilta, auringonlasku ja IPA. Kas siinä oiva yhdistelmä, etenkin näin keskikesän juhlan aikaan. Mufloni IPA oli itse asiassa ollut säilössä otollista hetkeä varten jo jonkun aikaa, ja nyt vasta tuli sellainen fiilis että perehdytäänpä toiseen Porin Beer Huntersin olueeseemme. Ensimmäinenhän oli Mufloni Aamupala Stout, joka sai osaltamme runsaasti suitsutusta, joten positiivisin ennakko-odotuksin tartumme Porilaiseen IPAan.

Väriltään olut on punertava ja pronssisessa värissään tummempi kuin moni muu IPA. Olut on samea väriltään, ja olisiko pohjalla vähän hiivasakkaakin? Kaataessa lasiin muodostui parin sentin tiivis vaahto, joka kuitenkin ajan myötä katosi melkein kokonaan, jättäen n. millin paksuisen, epätasaisen kerroksen oluen pintaan ja aivan vähän pitsiä lasiin. Tuoksusta ei voi erehtyä: lasissa on IPAa! Humalan melkein karvas raikkaus on ensimmäinen minkä huomaa, mutta verrattuna joihinkin äärimmäisyyksiin meneviin IPA-oluisiin on tuoksu kuitenkin tasapainoinen eikä sellainen joka hyökkää suoraan päin näköä tarkoituksena repiä hajuaisti palasiksi. Tuoksu on miellyttävä kesäisessä, havumetsäisessä raikkaudessaan, joka ei ole liian pistävä muttei toisaalta liian laimeakaan. Ei ehkä kovin mielikuvituksellinen tuoksu, mutta hyvä silti.

Huh! On humalainen! Aivan kuten tuoksun kohdalla, ei maustakaan voi erehtyä: tämä on toden totta IPA! Humalan nielua kuivaava maku oikein tulvii suuhuun heti ensisiemauksesta lähtien, ja jää pitkäksi aikaa juoman solahdettua kurkusta alas kummittelemaan suuhun. Maku on ilman muuta tuoksua aggressiivisempi ja voimakkaampi, verrattuna esim. Foundersin All Day IPAan on tämä runsaasti karvaampi. Siinä missä tuoksussa humalan sävy oli raikas, on maussa runsaasti tunkkaisuutta. Karamellisoitua mallasta huomaa maussa vähän kun tietoisesti etsii muita makuja kuin humalaa, mutta sen verran maku kallistuu humalan ylivaltaan ettei voi sanoa Mufloni IPAn pyrkivän tasapainoon, vaan se kyllä hurauttaa taakseen katsomatta jyrkänteen yli humalan katkeraan ja syvään rotkoon.

Suutuntuma on hyvin hapokas, mikä on lievän yllättävää, sillä olut ei lasissa poreilee juuri lain vaikka lasin pinnassa näkyykin hiilihappoa. Hapokuutta on ehkä vähän liikaakin, mikä onkin ehkä ainoa varsinainen mutta silti pieni huomautuksen aiheemme: humalan kuivuus yhdistettynä hapokkuuteen tekee oluesta astetta vaativamman. Muuten olut ei pärjää lainkaan kehnosti IPA-asteikolla; Ummikko M, joka ei IPA-oluista yleensä ihan hirveästi perusta, pitää Mufloni IPAa ainakin keskiverto-IPAa paremmin maistuvana (joskin vaativana), ja Ummikko N, joka taasen tunnustautuu IPA-oluiden ystäväksi on sitä mieltä että näkee itsensä juovan tätä toistekin, mutta ei silti ihan kärkeen nosta tätä.

Beer Huntersin saldo on siis kuitenkin kaksi hyvää osumaa kahdesta, mikä ei ole lainkaan hassumpaa, etenkin kun ottaa huomioon että molemmat ovat olleet markettivahvuisia. Varovainen arviomme on siis että Porilaispanimon status ja arvostus ovat täysin aiheellisia. Erityismaininta taas kerran pelkistetyn tyylikkäästä etiketistä.