Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi. Saison, 5.4%. Pullo, 0.33l.

Näin onnistuneen puolimaratonin ja viikonlopun surkuhupaisten alkoholiuutisten jälkeen maistuu olut. Sopivan Internethenkisenä, mitään tarkoittamattomana protestina juomme siis vesisäiliönsä tuomiota pohtivan Laitilan Tuomas-saisonia, vuosimallia kaksi reikä neljätoista. Herää ajatus, onko Laitilan melkein tragikoominen tilanne karman karu koura, sillä onhan Laitila sekoittanut touhuunsa Tero Vaaran ja Mamba-yhtyeen…

Samean pronssisen, meripihkaisen oluen vaahtokukka oli liki olematon, ja runsaasti poreileva, hapokkaanoloinen juoma tuo itse asiassa aika paljon mieleen scrumpy- ja farmhouse-siiderit. Tuoksussa on makean maltaisen pedin päällä hiukan turpeaa hedelmäisyyttä, ja olemuksessa on jotain joka vie ajatuksen juurikin Belgialaisiin oluisiin. Kun kyseessä on Saison, ei tämä tule yllätyksenä. Hiukan tuoksussa kummittelee Laitilamainen vihannessoppa.

Hapokkaan suutuntuman alla on ikävä kyllä lisää sameaa soppamaisuutta – tuntuu että maut on laitettu yhteen kattilaan ja sekoitettu kunnes niistä on muodostunut vähän sekametelisoppamainen seos. Hernerokkamaisuuden alla on tuoksun miellyttävän makeaa hedelmäisyyttä sekä makeaa maltaisuutta, joissa on mukana lievää maustepippurimaista mausteisuutta. Jälkijunassa sekä -maussa tulee melko hentoa mutta yllättävän sitkeästi mukana roikkuvaa humalaista, tunkkaista katkeroa, joka pikemminkin kuivaa suuta kuin antaa hienon loppusilauksen oluelle.

Tuomas Saisonissa on ainesta ihan kelpo aleen, mutta ikävä kyllä Laitilan soppamainen perusluonne on liian vahvana läsnä. Täysin se ei juomanautintoa pilaa, mutta se tekee oluesta väärällä tavalla samean ja tunkkaisen. Mutta ehkä oluen puolesta on todettava se, että erittäinkin maalaismaiselta, ”farmhouse”-nimikkeelle sopivalta tämä maistuu. Vai olisiko se sittenkin navettakalja?