Stadin Panimo, Suomi. Porter, 4.5%. Pullo, 0.33l.

Stadin Panimon oluet ovat toistaiseksi jättäneet meidät vähän kahden vaiheille: Savuruis-portteri jätti aavistuksen kylmäksi, kun taas Amber IPA oli ihan miellyttävä tuttavuus. Paikallisen S-Markettimme tummien valikoima ei kuitenkaan ole se laajin, ja syksyisin maistuu usein vähän tummempi olut, joten kun tätä siellä oli, niin siihen oli tartuttava.

Olut kaatuu lasiin hyvin hennosti vaahdoten, eikä vaahto jätä juuri jälkiä itsestään. Valoa vasten olut on hiukan kalpean, jopa laimean punertava: tästä puuttuu jotenkin sellainen täyteläinen, voimakas punan sävy jota joistakin oluista löytyy. Jos ulkonäkö ei ihan vakuuttanut, niin tuoksu paikkaa paljon: tumman maltaisessa, melko paahdetussa ja aavistuksen savuisessakin tuoksussa on ripaus aidon skottilaisen luonnetta. Mukana on myös suklaisia ja kahvimaisia sävyjä, ja miellyttävä lopputulos tuoksuu vahvemmalta kuin ilmoitetut 4.5%.

Lupaava tuoksu ei ikävä kyllä oikein kanna makuun asti: melko tavanomaisen makuisesta porterista ei oikein tahdo löytyä sen enempää savua kuin viskiäkään. Melko hapokkaan suutuntuman alla on enemmän kuin aavistus vetisyyttä ja em. seikkaa lukuun ottamatta kohtalaisen hyvää, makeanpuoleista mutta tavanomaista porterin makua. Ikävä kyllä se ei oikein tahdo riittää tällä kertaa, sillä jos olut antaa ymmärtää, pitäisi sen myös ymmärtää antaa: Savuviski-nimisessä oluessa pitäisi maussakin olla molempia. Ehkä lievää viskimäisyyttä makuun tuovat sen terävät reunat, jotka kuitenkin ovat ehkä enemmän haitta kuin hyöty oluelle. Jälkimaussa tulee ohimenevä aavistus savua, mutta muuten siinä on vain melko lievää humalan kuivuutta ja ikävää, vetistä hapokkuutta.

Ikävä kyllä tuoksu vain paranee kun suussa on oluen jälkimaku: tuoksu muuttuu upean Islay-henkiseksi, savuviskimäiseksi ja tuhdiksi. Maku sen sijaan pysyy sinä samana, passelina mutta tylsähkönä perusporterina. Se vain kasvattaa eroa sillä välillä, mitä tuoksu lupailee ja maku jättää lunastamatta.

Tämä olut ei ikävä kyllä onnistu nostamaan Stadin Panimon osakkeita silmissämme, mutta kolikon kääntöpuolella ei myöskään radikaalisti niitä laskemaankaan. Panimo on vieläkin melko harmillisesti jämähtänyt Suattaapi Olla Tai Suattaapi Olla Olematta -meren vesille, eli emme osaa muodostaa mielipidettä panimosta. Ehkä kuitenkin kahden lievän pettymyksen tarjoilleen tumman perusteella voimme sanoa, että ensi kerralla kokeilemme Stadin Panimolta vaaleaverikköä. Pakko jatkaa maistelua… voi harmi!