Malmgård, Suomi. Belgityylinen ale, 8%. Pullo, 0.5l.

Jälkikasvun synttäreille eräs kaveri toi myös vanhemmille jotain pientä – perheellinen kun itse on, niin kaveri tajusi että Ummikkovanhemmat saattavat tarvita alkoholin suomaa lohtua aina silloin tällöin. No, leikinlasku sikseen, yksi perjantaikalja on ihan soveliasta nauttia ja auttaa sujahtamaan viikonloppumoodiin mukavasti. Eli likaiset verkkarit päälle, napa paljaaksi ja sohvalle röhnöttämään tuoppi kädessä. Mars!

No niin. Nyt tiedätte miltä näyttää kun Ummikot arvioivat olutta.

Malmgårdin Belge – tai kuten etiketissä sanotaan sylkemisen eikun rakkauden kielellä, ”tämä ei ole belgiolut” – on samea, hyvin niukasti vaahtoava, toffeemaisen ruskea ja jotenkin täyteläisen oloinen. Johtunee sameudesta. Tuoksu tuo mieleen hiukan käyneen taikinan. Siinä on makeutta, hiivaisuutta, mallasmaista leipätaikinaisuutta, hedelmää, ja kylmä juonne joka tuo hiukan mieleen siiderin. Hedelmäisyys kehittyy melkein mehumaisuuteen asti tuoksussa ajan kanssa, muttei tee tuoksusta mitenkään tökkivää tai epäolutmaista.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen, siinä on hiukan tervamaisuutta jos ei erityisen paljon maussa niin suutuntumassa ainakin. Sisupastillimaisuutta. Maussa on lempeää hedelmäistä turpeutta – tulee hiukan mieleen barley winen vastaava maku, muttei ollenkaan samalla yököttävyyden tasolla. Kotikaljamaisuuttakin tässä on, mutta sitä hillitsee melko tehokkaasti läpi maistuva alkoholi. Mukana on myös mausteisuutta, ja pullon etiketissä mainittua makeaa hunajaisuuttakin voi aistia. Makeus käy vähän tökkimään, mutta yleisesti ottaen Malmgårdin Belge on melko helppo ainakin belgityylisten vahvojen alejen joukossa.

Pakko todeta ettei belgialainen olut ole vielä saanut meitä pauloihinsa, olemme kyllä molemmat melko vannoutuneita brittioluttyylien ystäviä, mutta Belge ei ole lainkaan hassumpi jos nyt ei myöskään erityisen loistava belgityyppinen olut. Se on aika kevyt vaikkei vetinen, ja sen takia sen maku pysyy hyvin tasapainossa.