Ruosniemen Panimo, Suomi. Belgityylin blond ale, 4.1%. Pullo, 0.33l.

Ruosniemen Panimon tuotoksiin perehtymistä jatketaan, tällä kertaa markettivahvuisen Sihteerin voimin: belgityylinen ale etiketin mukaan. Sen pidemmittä puheitta oluen kimppuun…

Tuoppiin olut kaatuu kuohkeasti vaahdoten, ja erittäin äänekkäästi poreillen. Vaahto on alkuun runsaahkoa, kevyttä ja hapokasta, ja katoaa nopeasti jättäen pienen kerroksen oluen pintaan. Väriltään olut on oljenkeltainen, aavistuksen samea mutta silti melko kevyen oloinen, varmasti osittain kiitos runsaan poreilun. Tuoksu tuo vahvasti mieleen vehnäoluen, kiitos mausteena käytettyjen inkiväärin, korianterin ja mustapippurin: ainakin korianteria käytetään esim. Hoegaardenissa. Vehnäolutmaisuus tuoksussa ilmenee myös kermaisuutena ja kuohkeana raikkautena, mutta sen alla on belgityylin oluelle tyypillisempää mehevää hedelmäisyyttä ja lievän öljyistä olkisuutta. Kuumaan kesäiltaan sopivan raikas ja kevyt tuoksu.

Suutuntuma on erittäin kuohkea, jopa vaahtoisa. Ensimmäinen makuhuomio on, että mustapippuri todellakin tuntuu: ei poltteluna varsinaisesti, vaan mukava kutkutteluna kitalaessa. Maku on muuten ehkä hiukan öljyinen, olkinen, rustiikkinen, ja ihan hivenen pisteleväkin. Pistely ei ole pippurista vaan pikemminkin inkiväärin kaltaista. Maku kärsii ehkä lievästä litteydestä, se voisi olla aavistuksen täyteläisempi ja rehevämpi, mutta näinkin Sihteeri on oikein toimiva joskin melko kevyt belgityylin ale. Tuoksun ja olemuksen vehnäolutmaisuus ei ylety makuun muuten kuin satunnaisena kermaisena ylikypsyytenä.

Sihteeri ei ole hitti, mutta silti erittäin kelpo kevyehkö kesäolut. Ehkä aavistuksen vahvempana Sihteeri voisi ollakin hitti, nyt se vähän jää ”close but no cigar”-osastolle, ollen siis kaikin puolin tyydyttävä muttei leukoja loksauttava makukokemus. Tosin kyllä tämmöinen markettivalikoimassa edukseen erottuu.