Kaiserdom-Privatbrauerei, Saksa. Vehnäolut, 4.7%. Tölkki, 0.5l.

Ostettiin vehnäolutta tölkissä. Nyt juodaan sitä. Tässä oli johdanto.

Vehnäoluissa olemme viime aikoina kallistuneet sille kannalle, että parhaita ovat todella sameat, kermaiset ja jopa tunkkaiset (kunhan se on oikeanlaista tunkkaisuutta!) vaaleat hefet. Vehnäolut tyylinä on sellainen joka, siitä huolimatta että melko samantyyppistä makua useimmat tarjoilevat, on ainakin oikealle tuulelle sattuessa yksi parhaista oluttyyleistä. Jostakin syystä nyt loppukesän lämmössä vehnis on maistunut.

Kaiserdom kaatuu tuoppiin ihan mukavasti vaahdoten, jättäen parin sentin vaahtokerroksen joka katoaa oluen pinnalta hiljalleen jättäen lopulta parin millin paksuisen pysyvän kerroksen kermaisaa vaahtoa. Väriltään olut on hiukan liian haalea eikä se ole oikein niin sameakaan kuin voisi toivoa, mutta kyllä tämä ihan vehnäoluelta silti näyttää kalpeassa olkisuudessaan. Tuoksu ei itse asiassa ole pöllömpi vaikka voisi tuhdimpi ollakin: kermaisan banaaninen tämä on, kuten vehnäoluen kuuluukin olla. Tuoksussa on myös asiaan kuuluvaa ylikypsyyttä, ja jos ulkonäkö ei vakuuttanutkaan, lupailee tuoksu omalta osaltaan ihan hyvääkin.

Ikävä kyllä maku ei täysin lunasta tuoksun lupauksia. Kaiserdomia vaivaa ehdottomasti liiallinen ja liian terävä hapokkuus, joka korostaa oluen tylppiä ja tunkkaisia rokkamaisia sävyjä. Alla on aavistuksen liian vaimeaa mutta siitä huolimatta ihan pätevää, melko raikasta ja ehdottoman kermaista banaanisuutta. Jos kermaisuuden ja rokkamaisuuden painotukset kääntäisi nurinpäin voisi tässä olla jopa todella pätevä vehnäolut, mutta näillä suhteilla Kaiserdom on vehnäoluiden mittapuulla hiukan puulaakiolut: ei missään nimessä toivoton, muttei asiaa kärkipaikoille. Ruuan kanssa tämä olisi varmasti aivan kelpo juoma, issekseen laadullisesti heikommat piirteet maussa pääsevät jylläämään liikaa.

Ostettiin siis markettivahvuista vehnäolutta tölkissä. Juotiin sitä. Ei pidetty sitä ihmeellisenä mutta ihan juotavana silti. Tässä oli lopetus.