Ruosniemen Panimo, Suomi. IPA, 4.7%. Pullo, 0.33l.

Ruosniemeen vie tiemme taas. Tältä panimolta on toistaiseksi uupunut se kruununjalokivi, mutta yleisesti ottaen heidän oluensa ovat olleet sen verran laadukkaita, että kyllä me tätä eräänä parhaista kotimaisista panimoista pidämme, ainakin nuorempien ja pienempien saralla. Emme anna porilaisuuden häiritä, vaikka ehkä pitäisi.

Tätä IPA:a olemme itse asiassa maistelleet aiemminkin ja oli tarkoitus rustata arvostelu jo silloin, mutta Ummikoista M:empi totesi avauskappaletta rustatessa että liian hapokasta, ei pysty. Tai jotain siihen suuntaan. Joten nyt, uusi yritys.

Ruosniemen Insinööri on sarjassamme vaahtovammaiset oluet: se vaahtoaa aivan liikaa, yli puolet lasista on täynnä vaahtoa ja vielä ois pullossa oluttakin. Vaahto on hyvin kuohkeaa ja ilmavaa, ja haihtuukin ajan myötä melkein kokonaan, ainakin suhteutettuna siihen kuinka ärhäkästi sitä tulee: lopulta jää n. sentin paksuinen, epätasainen ja marenkinen kerros. Väriltään tämä IPA on tummahko, oranssiin vivahtava punaruskea, ja myös hyvin samea: ei näy läpi.

Tuoksu on toki humalainen, muttei liian katkeroinen tai pistävä, vaan pikemminkin greippisen raikas, ja onpa mukana aavistus mandariinimaista makeutta sekä pientä kukkaisuutta. Lopputulos vivahtaa appelsiiniin. Ihan hyvä tuoksu, joskin ehkä vähän perus-IPAmainen eli omaa luonnetta puuttuu.

Maussa katkero on taas päällimmäinen juonne, mutta mitenkään erityisen karvas tai väkevä humalointi ei ole kyseessä. Katkeron alla on aluksi mandariinista, mehuisan raikasta makeutta, joka loppua kohden kehittyy greippisyyteen päin, yhäkin täyteläisen mehuisaa. Edes lopussa Insinööri ei muutu kovin katkeraksi, toisin kuin tosielämän insinöörit, vaan pysyy miellyttävän mietona ja hedelmäisenä koko elinkaaren lävistävän katkeron alla. Eli päällä on sitä kuivavuutta, mutta alla puolestaan on erittäin kivaa, raikkaan mehuisaa sitrushedelmäisyyttä. Jälkimaku on toki kuivaavampi kuin runko, muttei mene liiallisuuksiin sekään. Ajan myötä jälkimaussa katkero rupeaa pikkuhiljaa korostumaan ja väkevöitymään, niin että viimeisiä ryystäessä suussa aistii jo selkeää napsumista.

Insinööri-IPA ei ehkä ole kovin omaperäinen IPA, mutta siitä huolimatta varsin laadukas tyylinsä edustaja. Markettivahvuiseksi mukavan täyteläinen myös. Vieläkään ei löytynyt Ruosniemelle sitä kruununjalokiveä, mutta taas yksi tasaisen vahva, täysin paikkansa kotimaisella olutkartalla ansaitseva olut tämäkin on. Eikä se ole mikään huono saavutus, sekään.