Ørbæk Bryggeri, Tanska. Gruit, 7.5%. Pullo, 0.75l.

Jaahas. Talviolutsavotta jatkuu. Voi meitä poloisia työmiehiä ja -naisia, joiden osa elämässä on urhoollisesti olutta juoda ja siitä raportoida teille. Tai jotain. Nyt on vuorossa Tanskalaisen Orbaekin Kors Ooll, joka näyttää huomattavasti järkevämmältä oikein kirjoitettuna mutta emmepä jaksa kikkailla legomaan kirjainten kanssa joten olkoon Ooll. Kors Ooll, tai risti(retki)olut, on Nyborgin linnan ja Orbaekin yhteistyön tuloksena syntynyt rekonstruointi ristiretkien aikana 1400-luvulla valmistetusta oluesta, joka etiketin mukaan oli malja jota juotettiin Johanniittain ritarikunnan kokelaille siinä vaiheessa kun he saivat ryhtyä epäuskoisten päitä tiputtelemaan ritareina. Eli bofferit esiin, sotairveet naamalle ja olutta juomaan. Sotaröyhtäisyjen säestämänä taistelutantereelle: They may take our lives, but they’ll never take… OUR FREEDOM!

No niin.

Lasiin ritariölbä kaatuu vaahdoten niukahkosti, ja tuo vähäkin katoaa melkein heti jättäen vain ohuen valkoisen hunnun hyvin tumman ruskean, lievästi punaiseen häivähtävän ja aavistuksen kotikaljamaisen näköisen oluen päälle. Tuoksu on täyteläisen, runsaan makean maltainen selkeästi leipäisellä, hiivaisella tavalla. Olut on maustettu ruokosokerilla, sitruunamelissalla ja sahramilla, joten ei yllätä että tuoksussakin on yrttisyyttä, melko hennosti kuitenkin ja selkeän ruohoisalla tavalla. Eniten ajatukset uivat luostaribrunen luo.

Makukin vie ajatuksemme luostaribrunen piiriin; eri paikoissa tämä olut on saanut melko villisti eriäviä labeleita… on ehdotettu gruitia, perinteistä alea ja luostariolutta, joista meistä ensimmäinen on ihan väärin, toinen on jyrkkä ehkä ja viimeinen ainakin maun puolesta melko presiis. Moniin moderneihin belgitummiin verrattuna Kors Ooll on kuitenkin vähän kevyempi, ei yhtä turpea ja yrttinen pikemminkin kuin hedelmäinen.

Mitenkään erityisen talvinen Kors Ooll ei mielestämme ole: tummaksi aleksi tämä on kohtalaisen kevyt ja helposti nautittava, eikä mitenkään takkatuli-ja-nahkanojatuoli -asteen tuhti. Pimenevien syysiltojen olut tämä voisi olla… toisaalta, tätä nykyä Suomen talvi on yhtä hemmetin syksyä huhtikuuhun asti eli sikäli ihan sopiva olut vuodenaikaan. Perkele.

Vaikkei olut mitenkään erityisen voimakas ole, on sekä rungossa että jälkimaussa alkoholista polttelua. Runkoon alkoholi tuo pistelyä, joka siellä korostaa yrttistä ruohoisuutta makean maltaisan leivän päällä, kun taas jälkimaussa se on lievän närästävän terävää. Jälkimaussa yrttisyyden rooli on suurimmillaan, korvaten oikeastaan kokonaan tavanomaisemman humalan puraisun.

Etiketin hienoon tarinaan nähden Kors Ooll on pienoinen pettymys (vanha sääntö pätee: mitä hienompi tarina etiketissä, sen mitäänsanomattomampi juoma). Mitenkään kovin erikoinen tai historian siipiä havisuttavan eksoottinen olut ei ole kyseessä, vaan pikemminkin ”ihan kiva” tumma luostariolut – kertooko se sitten enemmän tästä oluesta vai luostarioluiden perinteisyydestä jääköön itse kullekin päätettäväksi. Suuremmat odotukset meillä oli, mutta ihan perushyvä tumma belgihenkinen ale tämä on.