Tripel Karmeliet

WP_20160108_23_09_01_Pro

Brouwerij Bosteels, Belgia. Tripel, 8.4%. Pullo, 0.33l.

Belgioluisiin perehtyminen jatkuu maineikkaan Tripel Karmelietin seurassa. Vielä viime syksyyn astihan tämä oli Alkon vakiovalikoimassa, mutta on nyttemmin kadonnut sieltä ainakin toistaiseksi. Ummikot ehtivät hakea yhden pullon A-kaupasta (oli hakumies tai -nais apuna), toinen on itse asiassa lahja suoraan Belgiasta.

Kuten vuosikatsauksen lukeneet muistanevat, vaaleat belgioluet eivät vielä viime vuonna auenneet aivan täysin Ummikoille, mutta ehkäpä Tripel Karmeliet tarjoaa väylän tähänkin valaistumiseen.

Lasiin Tripel Karmeliet kaatuu hyvin runsaasti vaahdoten vaalean marenkista, hapokasta ja höttöistä vaahtoa. Aluksi yli puolet lasista täyttävä vaahto kutistuu nopeasti ohueksi kerrokseksi juoman pinnan päälle, jättäen myös pientä pitsiä lasin reunalle. Väriltään olut on kauniin, kalpean kultainen, samea ja todella hapokas. Olemuksessa on viljaista täyteläisyyttä, ja kokonaisuus miellyttää silmää.

Kolmesta viljasta, vehnästä, ohrasta ja kaurasta, valmistettu Tripel Karmeliet tuoksuu vehnäoluen ja belgioluen yhdistelmältä. Pohjalla on reilusti hyvän vahvan belgioluen täyteläistä, käynyttä hedelmäisyyttä ja sitä täydentää kauniisti vehnäolutmaisen vaniljainen, kermaisa makeus. Lopputulos on täyteläisen, pyöreän makea ja kevyen öljyisän olkinen. Öljyisyys korostuu tuoksussa ajan myötä. Myös alkoholi puskee hiukan läpi, muttei liikaa. Tuoksu on täyteläinen ja vahva, muttei missään nimessä raskas tai hyökkäävä, pikemminkin raikas. Kerrassaan valloittava tuoksu.

Suussa Tripel Karmeliet on ihanan täyteläinen, kermaisa ja kuohkea, uskomattoman pehmeä ja suuta hellivä. Maussa alkoholin määrä korostuu, se tuo runkoon reilusti tuhtiutta ja tuntuu poltteluna vielä jälkimaussakin. Välillä polttelu äityy liiankin vahvaksi, mutta suurimman osan ajasta pysyy ruodussa. Alkoholi korostaa ja alleviivaa belgityylin ylikypsää, käynyttä hedelmäisyyttä, mutta kunhan tähän tottuu on helppo löytää myös niitä vehnän tuomia vehnäolutmaisia, kermaisia ja makeita sävyjä. Oluen hapokkuus pistää nikottelemaan, ja reilu alkoholiprosentti pistää närästämään, mutta muuten kyseessä on melko erinomainen olut, jossa belgityylisen vahvan oluen vaativuutta vehnäolutmaiset piirteet sopivasti loiventavat.

Mitäs jälkisanoja sitä keksisi tähän? Hyvä olut, juokaa sitä jos törmäätte siihen. Ja tämän perusteella, eiköhän ne Ummikotkin opi vaaleista belgeistä tykkäämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s