Koskipanimo/Panimoravintola Plevna, Suomi. Imperial Stout, 8%. Pullo, 0.33l.

Oluen ystäville tuli ilouutisena viime vuoden lopulla että tamperelaisen Plevnan loistokasta Siperia-olutta tulisi erä Alkoihin ympäri maan. Erinäisistä ravintoloistahan tätä on saanut jo pitkään, esim. Bruuverista Helsingissä sekä tietenkin itse Plevnasta, mutta onhan se mukava saada tätä ihan kotioloissakin. Emme liene ainoat jotka hamstrasivat ainakin muutaman pullon itselleen, kun eihän sitä tiedä milloin Plevna suostuu pullottamaan tätä uudestaan.

Vuoden 2015 parhaaksi olueksi valittu olut on toden totta ansainnut tittelin, ja emme edes leiki etteikö tässä olisi pirun hyvä olut, joten heittäkäämme kaikki illuusiot objektiivisuudesta sen kuuluisan vesilinnun niskaan. (Huom., Ummikot eivät hyväksy eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa missään nimessä, paitsi kenties kokoomuslaisia kohtaan)

Lasiin kaataessa Siperia ei ihan hirveästi vaahtoa, mutta jonkin verran nätin ruskeanharmaata vaahtoa kuitenkin ilmestyy. Tämä katoaa melko nopeasti, jättäen hyvin ohuen ja epätasaisen kerroksen juoman päälle ja nätisti tiivistä pitsiä lasin reunoille. Itse olut on väriltään musta – tietenkin! Ehdoton mustuus tekee tästä raskaan oloisen, ja sitähän Siperia toki tavallaan on.

Tuoksu on erinomainen yhdistelmä monia eri vivahteita. Siinä on humalaisuutta ja tummaa, salmiakkista suolaista makeutta. Mukana on myös todella, todella paahtunutta muttei ihan hiiltynyttä makean maltaista leivänkuorta… ja onpa mukana kevyt mädänneisen tumman hedelmän sävykin, vähän belgityyliin. Joka nuuhkaisulla Siperia paljastaa uusia puolia tuoksustaan, eli tätä voi hyvillä mielin kutsua niin rikkaaksi, monipuoliseksi kuin myös palkitsevaksi tuoksuksi. Eri aspektit ovat loistavassa tasapainossa, ja lopputulos on äärimmäisen tuhti ja väkevä muttei ylen raskas tai aggressiivinen tuoksu.

Suuhun Siperia solahtaa täyteläisen, samettisen pehmeänä suutuntumaltaan mutta maultaan vaativan voimakkaana. Maussakin on pehmeyttä, Siperia ei missään nimessä ole erityisen hyökkäävä tai aggressiivinen maultaankaan, mutta hyvin vaativa ja voimakas se kyllä on. Tuoksun huomiot jatkuvat maussa melko pitkälti, tosin siinä salmiakkijauhemaisuus ja humala ovat korostuneempia kuin tuoksussa, kun taas muut tuoksun piirteet ovat vaimeampia. Suolaisen makeuden ja humalan yhdistelmä tekee mausta raskaahkon. Mahaan Siperia vyöryy sapekkaan polttelun saattelemana: tätä ei todellakaan pidä vetää tyhjään mahaan! Humala on rungossakin melko hyvin esillä, mutta kun Siperiaa pyörittää hetken suussa löytää helposti karrelle palaneen ruisleipäisiä sävyjä, eli mallasta kyllä muttei erityisen makeaa. Tuoksun hedelmäisyyttä löytyy mausta, mutta sitä joutuu etsimään hetken ja antaa oluen lämmetä oikein kunnolla.

Jälkimaku on hyvin kuivaavan humalainen, vaikka lakritsi ja/tai salmiakki tuntuu siinäkin; tuleepa mieleen joidenkin black IPA-oluiden jälkimaku tästä. Siperian jälkimaku ei ihan heti lähde laantumaan, vaan on melko kestäväistä sorttia ja kuivaa suuta pitkään.

Lopullinen tuomio oluesta tulikin jo annettua ennen arviota, mutta tosiseikat eivät kulu toistaessa, joten kerta kiellon päälle: Siperia on aivan loistava olut, aivan selkeästi parhaita suomalaisoluita ja sellainen jota kelpaisi markkinoida ulkomaillekin. Ihan vitun jepa ja totaalisen 575.