Brouwerij Van Steenberge, Belgia. Vahva belgiale, 10.5%. Pullo, 0.33l.

”Vahva belgiale”, totta tosiaan: jos eilinen Crew Republicin imperial stout hiukan yli yhdeksänvolttisena tuntui vahvalta, on tässä vielä vajaat puolitoista prosenttia enemmän alkoholia. Huh. Sinänsä Ummikot ovat hiukan epäsuotuisassa asemassa, että perus-Piraat on maistamatta, mutta kun tätä nyt saatiin yhteiseksi synttärilahjaksi (jo vuosi sitten), niin onhan se maisteltava ja arvioitava. Eli ei kun maistelemaan kolmasti humaloitua merirosvoa… tosin eikös se ole ihan normaaliolotila piraatille olla vähintään kolminkertaisessa tuiskeessa?

Samean pronssinen, valoa vasten erittäin nätin persikkaisen punertava olut vaahtosi vähänlaisesti lasiin kaadettaessa, ja sekin katosi nopeasti liki kokonaan, jättäen kuitenkin todella nättiä pitsiä lasin reunalle. Oluen pinnalle jää ohut kerros hiivaista vaahtoa. Tuoksu on alkoholinen, ja sen alla on melko perinteistä tummempien belgioluiden ylikypsän hedelmäistä tuoksua, tosin Piraat Triple Hopin kohdalla ekstramakeana. Hedelmäisyydessä on kiva karamellimainen sävy, mutta kokonaisuutena tuoksussa alkoholi on vähän liian dominoiva jotta tästä pystyisi täysin rinnoin nauttimaan. Nimen humalaa ei tuoksusta erityisemmin löydy.

Maussa humalaa on, mutta toisaalta alkoholia ei rungossa ole yhtä paljon kuin tuoksusta voisi olettaa. Alkoholin osuus on voimakkain nielussa, missä se korventaa kuten näin vahvalla oluella on tapana tehdä. Juodessa alkoholin vaikutus kerrostuu, ja melko pian rinnassa tuntuu koko ajan lievää polttelua. Täyteläisessä rungossa on makeaa tummaa hedelmää, mutta myös appelsiinin valkoista roskaa – jälkimmäinen lienee humalan ansiota. Jälkimaussa tuntuu kevyelti puumaisempaa humalaa. Pääosin Piraat Triple Hop on melko tavanomainen tummemmanpuoleinen belgiale, muttei lainkaan kehnompi tyylissään; makeus on ehdottomasti enemmän karamellista kuin turpean, mädän makeaa.

Vahvuuden takia Piraat Triple Hopia ei ihan hirveän usein varmasti tee mieli juoda, ja juomakokemuksen suurin negatiivinen seikka onkin ehdottomasti viinamainen polttelu. Muuten kyseessä on aivan maistuva belgiale.