Stadin Panimo, Suomi. Musta pilsner, 7.2%. Pullo, 0.33l.

Alkon käsityöläisolutvalikoiman läpikäynti jatkuu, tummissa merkeissä nytkin: Lakritsi Porterin seuraajaksi seuloutui monimutkaisen, täysin läpinäkymättömän mutta silti virheettömän puolueettoman prosessin jälkeen Stadin Panimon Wilhelm I, tyyliltään niinkin eksoottinen olut kuin musta pilsneri – imperial sellainen, voltteja kun on varteenotettavat 7.2%! Merkillepantavaa on myös että olut on synttärilahja Ummikko M:n työkavereilta – eivät ruojat vissiin usko että Ummikko M juo muutenkin ihan tarpeeksi kaljaa!

Lasiin olut kaatuu niukasti vaahdoten, ehkä sellaiset puolitoista senttiä vaahtoa muodostui aluksi mutta se hupenee nopeasti melkeinpä kokonaan, jättäen vain ohuen kerroksen vaalean mokkaista vaahtoa. Väriltään olut on hyvin tumma muttei sentään ihan musta: valoa vasten näkyy selvästi punertavanruskeaa sävyä. Tuoksu ei todellakaan vie ajatuksia pilsneriin vaan brittein saarille ja sen tummiin aleihin, portereihin ja stouteihin: lakritsisen suolaisenmakea, lievän kahvisen paahtunut, hiukan yskänlääkemäisen tahmea yrttisellä ja siirappisella tavalla. Mallas ja tumma paahteisuus dominoivat, ja tuoksu on eittämättä hyvin tumma, mutta samalla silti kohtalaisen virtaviivainen ja kevytkin – vaan ohut se ei ole.

Maussa yskänlääkemäisyys korostuu hyvin voimakkaasti: kalsean lääkemäisen yrttinen, siirapinmakea ja vähän inhottavankin tahmea olut on kyseessä. Yrttisyys on paitsi lääkemäistä, myös kevyen yrttiviinan kaltaista. Jälkimaussa humala nostaa yrttisyyden kautta päätään, jossa humalaankin tarttuu yskänlääkemäisyyttä. Lääkemäisyyden ohella mausta löytyy hiven kulahtanutta colamaisuutta, kevyttä kuivan puumaista tummuutta – ja ajan myötä myös pientä alkoholin polttelua. Samoin kuin tuoksu, vie maku ajatukset enemmän kevyempään porteriin kuin minkään maailman pilsneriin… tosin myönnämme että musta pilsner on meille tyylilajina entuudestaan vieras.

Viime aikoina erittäin positiivisia mielikuvia esim. American Lagerillaan, American Black Lagerillaan ja West Coast Session IPA:llaan luonut Helsinkiläispanimo ei oikein onnistu vakuuttamaan Wilhelm I:llä. Liian yrttinen, ja loppupeleissä väärällä tavalla sekä liian mitäänsanomaton että liian epämiellyttävä olut tuntuu vääränlaiselta tyylien yhdistelmältä.