Pirske

WP_20160220_001

Mathildedalin Kyläpanimo, Suomi. Belgiale, 6.9%. Pullo, 0.33l.

Lisää pienpanimokampanja- ja syntymäpäivälahjaoluita! Tätä kohtaan on hiukan ennakko-odotuksia, sillä totesipa eräs kaveri että tässä on peräti ensimmäinen hyvä Suomessa pantu belgiale. Ei mikään köykäinen meriitti moinen lausahdus! Joten ilman sen kummempia saatesanoja, oluen kimppuun…

Lasiin olut kaatuu ilmavan hapokkaasti poreillen ja vaahdoten. Vaahtokerros on aluksi parin sentin kokoluokkaa ja aktiivisesti poreilevaa, ilmavaa vaahtoa joka katoaa alta aikayksikön käytännössä kokonaan. Pienenpientä jätöstä jää oluen pinnalle. Väriltään olut on kauniin samea ja olkisen kullankeltainen, oikein täyteläisen oloinen. Tuoksu on myös oiva, vaalean belgialen ohella tulee elävästi saison mieleen: tässä on hyvän belgivaalean hedelmäistä raikkautta ja turpeutta, mutta myös hiven saisonmaista kermaista täyteläisyyttä. Yhdistelmä on banaaninen: makea, tahmea, moussemainen, raikas mutta myös olkinen. Ulkonäkö ja tuoksu lupaavat hyvää!

Tuoksu on kermaisuudessaan melko harhaanjohtava, maku kun painottuu eri asioihin vaikka yhtäläisyyksiä tuoksuun onkin. Kermaisuus ja saisoneiden makeat sävyt eivät ulotu makuun asti, mutta kuiva heinäisyys ja saisonin olkimaisuus ovat maussa näkyvästi esillä. Terää antaa sivuilla oleva mutta silti helposti löydettävissä oleva mausteisuus, joka etenkin alussa vähän puraisee mutta suun tottuessa lähinnä tukevoittaa makua. Jälkimausta löytyy humalaa – mutta sekin kuivan olkisena, kuin ylisillä kuivattu heinä. Suutuntuman hapokkuus korostaa oluen keveyttä, Pirske on – kuten nimikin antaa ymmärtää – melko kevyt niin maultaan kuin suutuntumaltaankin. Ruohoisuus ei ole tunkkaista, mutta ylen raikaskaan Pirske ei toisaalta ole. Turpeus, vaikka läsnä onkin, ei sekään ole dominoivaa. Pirskeessä on ehkä pikemminkin kevyttä syksyistä lakastuneisuutta, sadonkorjuun aika: kylmiä pakkasaamuja, lyheneviä iltoja ja vielä lämpimän puolelle meneviä iltapäiviä. Rustiikkinenkin käy kuvauksesta. Ja kyllä, belgiltähän tämä maistuu, jos nyt onkin kevyempi kuin monet Belgian maaperällä tehdyt vaaleat belgialet.

Loppujen lopuksi Pirske kallistuu kuitenkin aika paljon saisoniin päin pitkälti kiitos syksyisen heinäisyytensä, ja näin vaalean belgialen ja saisonin risteymänä Pirske on oikein toimiva olut – ja nimensä veroinen, etenkin hiukan kylmempänä Pirske tosiaan pirskahtelee suussa iloisen keveästi. Ensitutustuminen Mathildedalin Panimoon tapahtui siis suotuisten tähtien alla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s