Loviatar

WP_20160623_002

Panimo Hiisi, Suomi. Rye wine/barley wine, 10.5%. Pullo, 0.33l.

Viimeiseksi jäi se tuhdein – Alkon pienpanimokampanjasta olutkabinettiimme tiensä löytäneistä oluista kaikkein viimeisin on komeassa pullossa majaileva Hiisin Loviatar. Tyylinä on rye wine, eli periaatteessa tai ihan noin niinku just barley wine jolla on ruista ranteessa. Tässä onkin oluttyyli jota oli tarkoitus opetella arvostamaan tänä vuonna…

Lasiin Loviatar kaatuu paksuna, ja niukalti mutta tuhdisti ja tanakasti vaahdoten. Olut tuo kaadettaessa hiukan mieleen juoksevan taikinan, sen verran stydi tapaus on kyseessä. Kaatovaiheen vaahdosta pinnalle jää lopulta noin millin paksuinen pysyväinen kerros hiivaista vaahtoa, ja pientä mutta tiivistä pitsiä lasin reunoille. Väriltään olut on ruisleipäisen ja kotikaljamaisen voimakkaan ruskea. Olut on käytännössä täysin läpinäkymätön. Kaunis olut kaikessa mahtavuudessaan.

Oluessa on valmistusaineena käytetty siirappia, ja sen kyllä huomaa tuoksusta, joka on kuin tuore, melkein taikinaiseksi jäänyt mallaslimppu. Myös ylikäyneitä, mädänneitä sävyjä on huomattavissa: parasta ennen -päiväyksensä kauan sitten nähnyttä luumua, ruskeaksi ehättänyttä omenaa, sitä ihanaa odööriä mikä pelmahtaa ilmoille kun bioroskiksen avaa. Härskin rasvainenkin sävy tuoksusta löytyy. Monipuolinen, rikas ja aika hemmetin ällö tuoksu. Jury ei oikein osaa päättää onko ällö hyvä vai huono juttu tässä tapauksessa, mutta haastava se ainakin on.

Maku on yllättävänkin hapokas, tuhdin ja polttelevan alkoholinen mutta myös yllättävissä määrin pehmeä ja jopa samettinen, vähän kuin kauniiseen kankaaseen kääritty käynyt luumu. Siinä teille joululahjaidea, kundit. Liekö belgitummien juominen valmistanut meitä tähän, vai onko Loviatar vain helppo rye/barley wine, sillä tämän oluttyylin yleensä aiheuttamaa yök-reaktiota ei synny. Oikeastaan Loviatar on ihan hyvä olut, etenkin tyylissään, mutta näin reilu alkoholin polttelu on meille melko lailla ehdoton ei-ei. Maussa dominoi kypsä, melkein ylikypsä, tumma hedelmä ja tuhdin ruisleipäinen maltaisuus. Humalaa on aistittavissa niukalti reunoilla ja ohuelti lyhyessä jälkimaussa; maltaisuus on nimenomaan tämän oluen juttu, kuten yleensä tyylin edustajilla.Hiisi mainostaa tätä voimakkaasti humaloituna, mutta totuus on se että kaikki muut tuhdit piirteet maussa hukuttavat humalaisuuden alleen todella tehokkaasti.

Tyylinsä edustajana Loviatar on oikein hyvä tapaus – vaativa ja äärimmäisen tuhti, mutta silti suorastaan yllättävän juotava. Mutta siltikin: tässä on kymppipuolivolttinen barley wine; aivan pirun raskas olut joka käy päähän kuin pesäpallomaila. Jo 0.33l pullo on vähän liikaa yhdelle henkilölle, tästä riittäisi aivan hyvin kahdelle ja mielellään jonkun suklaisen jälkiruuan kera, kiitos.

Mutta summa summarum: ensimmäinen kohtaamamme barley wine (rye wine) jota aivan vilpittömästi voimme kehua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s