Ruosniemen Panimo, Suomi. Double IPA, 8.0%. Pullo, 0.33l.

Olutkabinetin synkimmistä nurkista, sieltä minne yleensä piilotamme ruumiit, ryöstösaaliit, Hope-timantin ja Jimmy Hoffan alushousut, löytyi sattumoisin tämä tämmöinen olut, joka oli ikään kuin pakko juoda pois nyt (voi harmi!) koska päiväys oli jo mennyt pari kuukautta sitten. Toivottavasti emme saa jotain outoa myrkytystä ja ryhdy kokoomusnuoriksi tämän takia. Jännä juttu, emme edes muista mistä ja milloin nämä Ruosniemen DI:t tuli hommattua kaappiin.

Liekö umpeutuneen päiväyksen syytä vai mitä, mutta toinen pulloista vaahtoaa kaadettaessa ns. niimmaanpirusti, toinen vain paljon. Vaahto on runsasta, rehevää, tiivistä, marenkisen täyteläistä ja kiiltävää. Se on pitkäkestoista ja jättää nättiä pitsiä lasin reunalle. Väriltään olut on samean oranssinen, punertavaankin häivähtävä, appelsiininen. Ulkonäöltään oikein nätti olut.

Tuoksu on miellyttävän kevyt muttei ohut, ei havuisen pistävä vaan sitruksisen hedelmäinen hiivaisella tavalla. Hiukan kuin vähän liian kauan seissyt appelsiini, muttei mitenkään yliturpea tai mädännyt. Etenkin näin vahvaksi olueksi tuoksu on miellyttävän raikas ja kesäisen hedelmäinen. Kiva tuoksu.

Maku on tuoksua reilusti karvaampi, mutta ei tässä siltikään puhuta mistään sukkamehupommista, vaan pikemminkin appelsiinista jonka päällä on erittäin runsaasti sitä valkoista roskaa. Rungon pohjavire on hedelmäinen, mutta sen päälle on ladottu runsaasti sitruksisen karvasta humalan makua. Maku on yhtä samea kuin ulkonäkö, DIPA ei ole raikas vaan pikemminkin lievän ummehtuneen hiivainen, mutta onnistuneesti niin: se ei lyö överiksi, vaan tasapainottelee sitrushedelmäisyyden, humalan karvauden ja ummehtuneen hiivaisuuden välillä. Kahden jälkimmäisen suhteellisen vahvuuden takia kokonaisuutena maku kallistuu toki kuivaavampien IPA-oluiden puoleen vaikka mistään kissanpissi-IPAsta ei olekaan kyse. Jälkimaku on pitkä, hiivaisen ja puumaisen kuivaava, muttei liian vahva vaan juuri presiis oikean mittainen jotta se saa haluamaan ottaa toisen kulauksen olutta.

Diplomi-Insinööri on melko lailla tyypillinen Ruosniemen olut: se on hyvä, maukas ja tasavahva tyylinsä edustaja, kaikin puolin pätevä olut, muttei mikään klassikko, ikimuistettava tai uranuurtaja. Ruosniemeltä puuttuu yhä vieläkin se ns. lippulaivaolut, se klassikko joka nostaisi itsensä hyvin brändänneen Ruosniemen Suomen pienpanimoiden ehdottomaan eliittiin. Yleensä tasavahvoja oluita tekevä Ruosniemi on kärjen tuntumassa, mutta Se Yksi tarvittaisiin vielä…