Koch, Viro. Stout, 4.5%. Pullo, 0.33l.

Viron tuliaisia tämäkin – ikävän accidentin takia yksi pullo räjähti reissussa ja aiheutti lievää tuhoa olutlaukussa, ja nämä Kochin Ronkelit olivat kaikkein pahiten tulilinjalla. Siitä johtuen kuvan pullon etiketti on hyvin naarmuuntunut. Sisällön pitäisi kuitenkin olla ihan kuranttia, joten oluen kimppuun…

Kochin Ronk-stout on alle markettirajan 4.5:lla volyymiprosentillaan, joten ihan huikean korkealla odotukset eivät ole. Hyvin hapokas, hiukan turhan ärhäkkä, höttöinen ja hyvin nopeasti lähes kokonaan katoava vaahto ei nosta odotuksia. Väriltään olut on musta, valoakin vasten näkyy vain ihan vähän rusehtavaa reunoilla. Liki kokonaan haihtuvan vaahdon ja äänekkään poreilun takia ulkoiselta olemukseltaan Ronk on kuitenkin hyvin ohuen ja kevyen oloinen.

Tuoksu on hiukan paahteinen, makean ja maltaisan lakumainen, mukana tujaus yskänlääkettä. Tuoksu on melkein yli-imelä ja, ehkä osittain ulkoisen olemuksen takia, hiukan keinotekoisen oloinen. Ei oikeastaan edes kovin paha tuoksu keinotekoisuudesta huolimatta, joskin painotus tahmeaan makeuteen ei lupaa hyvää. Ajan myötä tuoksuun kehittyy inhottava painuneen kahvin sävy.

Ikävä kyllä maku ei todista ensivakutelmia vääriksi – keskivertoa heikompi, ohut ja laimea markettistout tämä on. Etenkin jälkimaku on olemattoman lyhyt: vain ripaus tahmeaa makeutta jää suuhun, muuten tuntuu kuin ei olisi juonut mitään, sylki siellä vain maistuu. Kochin maulle lähin vertailukohta on uskomattoman surkea ja luokaton Nogne O:n alkoholiton Inferial Stout, samalla tavalla tämä on laimean, ohuen ja keinotekoisen ylimakea, tahmainen… kuin kylmennyt kahvi johon on lisätty colaa. Ei tämä läheskään yhtä luotaantyöntävä ole kuin Inferial Stout, mutta ei tätä hyväksikään voi kehua. Siinä missä Inferial Stoutin sai hädin tuskin juotua, menee tämä kyllä kurkusta alas mutta ei missään nimessä ole olut jota haluaisi juoda toiste.

Ensikosketus Kochiin ei tapahtunut kovin miellyttävissä merkeissä: ”kevytstoutien” luokassa se on selkeästi häntäjoukkoa, jos nyt ei kuitenkaan ihan porukan viimeisiä. Keinotekoinen, tahmea, yksiulotteinen ja hiukan luotaantyöntävä Ronk on olut jota ei tee mieli maistaa toiste.