Hopping Brewsters, Suomi. Stout, 4.0%. Pullo, 0.33l.

Hopping Brewsters on Ummikoille tuttu jo parin SOPP:in kautta, joissa panimo on onnistunut vakuuttamaan meidän tarjonnallaan. Eli kun sievästä Pienestä löytyi Twilight Tiffany -stoutia, piti ottaa lentokonevalmistajan mukaan nimetyn panimon pullotettu tuotekin testaukseen.

Tiffany on mallia ylivaahtoava: lasiin saa herutella pikkulirauksia hiljalleen, kun tumman kullan pinnalle muodostuva vaahto suorastaan syöksyy lasista ulos kuin käänteinen Stuka konsanaan. Runsas vaahto on hitaasti haihtuvaa, tiivistä, marenkista ja kiiltävää, väriltään mokkaisen ruskeaa. Vaahdon tiiviys ja kestävyys toden totta häiritsevät, kun tuntuu ettei pullon sisältöä saa millään järkevällä aikavälillä kaadettua lasiin. No, ehkä tämä tästä ennen kuin Venäläiset valtaavat Berliinin taas…

Väriltään olut on tiiviin musta – valoakaan vasten ei näy juuri mitään läpi. Mutta näinhän sen stoutin kohdalla kuuluukin olla.

Tuoksu on melko etäinen, ja siinä on kylmän metallisia ja saippuamaisia sävyjä. Nämä vähän pilaavat herukkamaisen tummaa, paahtunutta tuoksua joka jää liian taustalle tuoksukokonaisuudessa. Ei kovin säväyttävä tuoksu.

Maku on tyypillinen köykäisen stoutin: paahtuneisuus on terävää ja ohutta, alla colamaisen tahmeita sävyjä, ja rungosta puuttuu kaikkinainen täyteläisyys, pyöreys ja syvyys. Markettistoutien karsinassaan ihan keskihyvä, mutta Twilight Tiffanyn harmiksi tässä karsinassa keskitaso on melko heikko. Rungon ohuus jatkuu jälkimaun olemattomuuteen, ja heikon kokonaisuuden kruunaa ylihapokkaan kuohkea suutuntuma.

Etiketti lupailee kevyen paahteista ja maltaista runkoa. Ikävä kyllä keveys on tässä tapauksessa synonyymi ohuudelle, ja Twilight Tiffanyn lopullinen arvio on aivan selvä: ei jatkoon.