Charles Wells Brewery, Englanti. Hedelmäolut, 5.2%. Pullo, 0.5l.

Day-o! Daylight come and me wanna go ’ome! Vuorossa vähän lisää Viron tuliaisia, eli Harry Belafonten suosikkiolut, myös Young’s -brändin oluita valmistavan Charles Wellsin banaaniolut, jossa on käytetty ihka aitoja banaaneja, vieläpä reilun kaupan sellaisia. Kyllä tulee hyvä olo juoda näin eettistä olutta!

Kaatovaiheessa niukahkosti vaahtoava Banana Bread on liki vaahdoton olut. Se on väriltään syvän ja täyteläisen kuparinen, nätin kimmeltävä olut, jonka päälle jää ohut kerros syljenomaista vaahtoa (herkullista, eikös?). Tuoksussa on selkeänä ja voimakkaana banaania, makealla ja toffeemaisella tavalla – banoffee, kuten pullon etiketti sanoo – sekä reilu ripaus kanelista tai maustepippurimaista mausteisuutta. Vaikea sanoa millaisen oluen tuoksu näiden alla on, niin dominoivia makean leivonnaismaiset ja banaanimaiset sävyt ovat.

Maussa banaani on melko ohutta, mutta makeudessaan suorastaan yllättävän hyvin istuvaa oluen aavistuksen hentoon, golden ale meets bitter -henkiseen perusmakuun; hyvin kevyt olut on kyseessä, muttei yhtä ohut kuin keskiverto golden ale, ja toisaalta kuitenkin aivan liian kevyt ja kukkainen ollakseen bitter tai edes perus-brittiale. Toisaalta, hyvän alen maltaista leipäisyyttä tästäkin löytyy himpun verran. Vaan eipä sillä niin väliä mitä olutta banaanisuuden alla on, Banana Bread on ihan mielenkiintoinen ja kohtalaisen onnistunut olut. Mukisematta tämän juo, ja vaikkei välttämättä kovin nopeasti tee mieli uutta annosta, on tämä kuitenkin sen verran mielenkiintoinen tapaus että on maistamisen arvoinen.

Ei tästä hittiolueksi tosiaan ole, vielä vähemmän kestosuosikiksi, mutta kuriositeettioluena Banana Bread on oikein hauska, helppo ja nautinnollinen olut, joka tokkopa onnistuu värisyttämään ahdasmielisimpien olutpuristien viisareita. Hiukan avarakatseisempien, ja sanoisimmeko hauskuuttelun päälle ymmärtävien oluen ystävien kannattaa kuitenkin tsekata tämä edes sen yhden kerran.