Stallhagen, Suomi. Stout, 6%. Pullo, 0.33l.

Viime aikoina on tullut arvioitua lähinnä aivan helvetin pahoja oluita, joten jottei hommasta menisi maku ihan kokonaan – heh heh – päätimme kaivaa kaapin perukoilta entuudestaan tutun, ainakin hanassa hyväksi todetun oluen. Alkon tämänvuotisen pienpanimokampanjan satoa, vieläpä!

Stallhagen on hyvin hit & miss -henkinen panimo, vähintään joka toinen olut on huti ja harmillisen usein pullotettu versio on korkeintaan keskinkertainen siinä missä hanavariantti voi olla ihan maistuva. Toivokaamme ettei tämän Raspberry Stoutin kohdalla ole samoin!

Lasiin tumma, muttei lähimainkaan musta olut kaatuu niukalti jos yhtään vaahdoten. Väri tosiaan on punertavanruskea, muttei missään nimessä musta. Tuoksussa on rakeista paahtuneisuutta, salmiakkista suolaisenmakeaa ja – kylläpä vain – vadelman hiukan karvasta makeutta. Valmistuksessa on tosiaan käytetty aitoa vadelmaa. Oikein kiva, ehkä hivenen karkkimaisen tai jäätelömäisen marjainen tuoksu.

Maku on hivenen ohut, huomattavasti ohuempi ja ponnettomampi kuin hanassa. Miten Stallhagen oikein onnistuu tässä kerta kerran perään? Maku ei kuitenkaan ole pöllömpi: samaa vadelman karvasta makeutta ja salmiakin suolaista makeutta siitäkin löytyy, sekä lievää paahtuneisuutta. Jälkimaussa tuntuu vadelman karvaista karvautta, ikään kuin todella mietoa, chilimäistäkin polttelua, mikä on mukava piirre maun lopussa. Kuten tuoksussakin, on maussa tiettyä karkki- tai jätskimäisyyttä.

Pullossa Raspberry Stout on vetisempi ja ohuempi kuin hanaversio, ja siten emme voi rehellisin mielin oikein suositella pullotettua versiota, jos sitä jostain vielä saa. Jos kuitenkin törmäätte hanaversioon jossakin, kannattaa sitä ehdottomasti testata – ei se mikään tuleva klassikko ole, mutta oikein onnistunut stout pienoisella twistillä.