Pohjala, Viro. IPA, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Vanha kunnon Pohjala – joskin ihan viime aikoina panimon uudemmat maistamamme tuotteet ovat olleet ehkä vähän tylsänpuoleisia jos nyt eivät varsinaisesti heikkoja. Virmalised ei kuitenkaan ole uusi olut, ei nyt vaan ole sattunut ennen joutumaan Ummikoiden tarkempaan syyniin, joten kun kaapista löytyi yksi pullo, päätimme maistella sen arvion merkeissä.

Väriltään nougatmaisen ruskean punaoranssi olut kaatuu lasiin melko niukasti vaahdoten. Pysyväiskerros on ohut, vain reunoilla vähän paksumpi, ja kaatovaiheessakaan vaahtoa ei noussut kuin puolisen senttiä. Tuoksu on appelsiininen roskaisella tavalla, rasvaisen raskas, mandariininen, mehuisa, pikkuriikkisen toffeemainen ja aika kiva.

Tuoksun huomiot pätevät makuunkin hyvin pitkälti: vahvuutensa nähden raskaanpuoleinen, hiukan rasvainen, appelsiininen ja mandariininen, mukana ripaus appelsiinitoffeeta. Kohtalaisen paksu maku. Mikään humalapommi tämä olut ei ole, vaan miellyttävällä tavalla maltainen ja makea. Oikein mallikas IPA, jossa on piirteitä tupla- ja tripla-vahvuuden isoveljistään, vaikka onkin vahvuudeltaan maltillinen 6.5%.

Ei tämä Pohjalan paras ole, mutta oikein maukas IPA jota kehtaa suositella näin kevään korvilla. Tässä oikein maistuu myöhäiskesän pitkät illat ja auringonlaskut.