Oskar Blues Brewery, Yhdysvallat. IPA, 7.2%. Tölkki, 0.355l.

Oskar Blues on panimo, jonka oluita on aina välillä tullut vastaan ja maisteltua, mutta vaikka muutama niistä on ollut kohtalaisen hyvä, ei panimo ole onnistunut erottumaan massasta kovin hyvin. Katsotaan miten heidän näkemyksensä trooppisesta IPA:sta uppoaa…

Hauskalla painatuksella varustetusta tölkistä kaatuu melko reilusti muttei älyttömästi vaahtoava olut, jonka pysyväiskerros on ohut ja epätasainen, mutta jättää kivaa röpelöä lasiin. Väriltään olut on oranssinsävyisen keltainen, hedelmäinen ja trooppinen. Tuoksu on makea, ananasmaisen hedelmäinen ja kermainen. Hedelmärahkainen. Melko tyypillinen modernin IPA:n tuoksu, mutta myös hyvä.

Mehuisan ja täyteläisen tuoksun jälkeen maku on yllättävän kalsea ja kevyt. Tässä ei ole tuoksun kermaista paksuutta, vaan enemmän pistelevää, terävää ja kylmääkin humalan katkeroisuutta. Alta paljastuu kyllä trooppista hedelmää ja mehuisuutta, mutta etenkin verrattuna moderneihin trooppisiin IPA-oluisiin on Can-O-Bliss -sarjan trooppinen IPA yllättävän ohut. Tuntuu vähän siltä, että Oskar Blues yrittää tasapainotella modernin ja klassisen jenkkityylin IPA:n välimaastossa, sillä jälkimaussa on sitä klassisen jenkki-IPA:n vahvaa, kuivan katkeroista humalaa. Ikävä kyllä tasapainottelu ei ihan onnistu; runko kaipaisi joko enemmän trooppista hedelmää tai enemmän havuista humalaa.

Eipä tämä silti mikään huono olut ole: etenkin vähän lämmettyään ja suun totuttua makuun löytyy tästä oikein mukavia, hiukan mehumaisuuteen viittaavia piirteitä. Tuntuu vain siltä, että Oskar Blues ei tässäkään oikein onnistu irrottautumaan keskisarjasta kärkikastiin. Tämäkin on panimolle tuttua ”ihan kiva”-tasoa, millä ei todellakaan kilpailla nyky-IPA -sarjan kärjen kanssa.

Oskar Blues ei vieläkään ihan täysin vakuuta, muttei myöskään ammu itseään jalkaan. Eiköhän panimon oluita tule jatkossakin testattua, josko tulisi vastaan hitti. Tämä se ei kuitenkaan ole.