Amager Bryghus, Tanska. Berliner weisse, 4%. Pullo, 0.33l.

Tanskalainen Amager on yleensä tyylistä riippumatta tehnyt selvää jälkeä, tosin eniten ovat kyllä kolahtaneet heidän tummemmat oluensa. Nyt on vuorossa kuitenkin vadelmainen berliner weisse, joka edustaa täysin eri maata – mutta koska Amager on Amager, on luottomme kova.

Alkuun olut on väriltään kirkkaan punertava ja hyvin mehumainen, mutta kun pullosta humpsahtavat jämät lasiin sameutuu olut radikaalisti. Lopputulos on persikkainen, punertavanoranssi, samea ja mehumainen olut jolla ei vaahtoa ole käytännössä lainkaan. Tuoksu on vadelmainen, hapan ja vähän suolainenkin vaikkei kyseessä ole gose. Ei lainkaan hullumpi tuoksu, mutta toisaalta aika samanlainen kuin muissa vadelmalla maustetuissa berliner weisseissä.

Ensipuraisu on kohtuu hapan hyvin mehumaisella tavalla – kuin liian vahvaksi jäänyt mummonmehu. Suun tottuessa happamuuteen paljastuu lämpöisää vadelmaisuutta ja… ei oikein mitään muuta. Happamuus ei ikinä katoa kokonaan, vaan jää tuntuvana jylläämään runkoon, mutta sen ja vadelmaisuuden ohella Ganz Besondersissa ei ihan hirveästi tapahdu, mikä tekee tästä ihan mukavan mutta jokseenkin yksiulotteisen oluen. Totta puhuen odottaisimme Amagerilta vähän enemmän. Oluen eduksi on kuitenkin sanottava se, että se löytää varsin hyvän tasapainon happamuudessaan, joka ei laimennu ajan myötä.

Ganz Besonders, sakemannisönkötystä joka tarkoittaa ”aivan erityisesti”, ei ole millään muotoa aivan erityinen olut. Päinvastoin, se on hyvinkin tyypillinen vadelmaweisse, ehkä keskivertoa happamempi mutta muuten ei kovin erityinen. Ihan hyvä olut on kyseessä, muttei mitenkään niin uniikki että jaksaisi erikoisemmin innostua. Mutta jos tyylistä ja happamuudesta tykkää, niin mikä jottei.