Interrail Mild IPA

Rata Brew, Suomi. IPA, 2.8%. Pullo, 0.33l.

Jatkamme kotipanimo Rata Brew:n tuotosten arviointia. Näitähän ei kaupasta tai kuppilasta saa, koska kyseessä on kotipanimo, mutta ehkäpä omalla pienellä panoksellamme voimme tuoda nimeä ihmisten tietoisuuteen siltä varalta että asian tola joskus muuttuisi.

Edellinen arvioimamme oli tämän oluen isoveli, 5.8% vahvuinen Interrail IPA. Samoista mallas-, humala- ja hiivaspekseistä on pantu tämäkin olut. Väriltään pikkuveli on vähän kalpeampi, mutta samaa taittuneen oranssin sävyä tässä on – ei niinkään punertava kuin rusehtava. Vähän simamainen ulkoasu. Kaatovaiheessa vaahtoa tuli nätti n. sentin paksuinen vaahtokukka, joka laskee hiukan epätasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi pinnalle, jättäen pienen pientä röpelöä lasin reunoille.

Tuoksu on toffeemainen, karamellinen, appelsiinimainen – ja ainakin muistikuviin verrattuna jopa mieluisampi kuin isoveljensä! Oikein oiva tuoksu, jossa humalaisuus tulee esiin hiukan saippuamaisena karamellisuuden alta, tuoden pientä raikkautta mukaan. Oluen hiukan lämmetessä (otimme tämän suoraan jääkaapista) kasvaa humalan läsnäolo tuoksussakin.

Maussa ei karamellia ole yhtä paljon kuin tuoksussa, mutta lievän saippuaista humalaa selkeästi enemmän. Ei ehkä ole kovin yllättävää että ykkösoluen vahvuusalueella olevan oluen runko on kevyt, mutta mukavaa kyllä se ei ole vetinen tai valju. Jälkimakuun nousee ajan myötä mukava, ihan aavistuksen tunkkainen hiivan ja humalan yhdistelmä: kuin appelsiini jossa on sitä valkoista roskaa. Ei tämä makunsa puolesta isoveljellensä pärjää, mutta ihan oiva yritelmä matalemman alkoholiprosentin oluiden saralla; onnistunut humalointi kompensoi hyvin etenkin ajan kuluessa matalan alkoholiprosentin tuomia haasteita rungossa.

Noin yleisenä huomiona on ollut kiva nähdä laadukkainen matala-alkoholisten ja alkoholittomien oluiden määrän lisääntyvän; ja sillä saralla kaupallisilta panimoilta löytyy kyllä köykäisempiä tuotteita kuin tämä varsin menevä kevyt-IPA!

Interrail Mild IPA on olut jota voisi kuvitella juovansa vaikka toisenkin kesäisellä kuistilla perheen kanssa istuessa. Isoveljensä varjoonhan tämä ilmiselvästi makunsa puolesta jää, mutta on kuitenkin sellainen olut, jolle olisi aikansa ja paikkansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s