Double Black Mash 2018

on

Amager Bryghus, Tanska. Imperial stout, 12%. Pullo, 0.5l.

Tanskalainen Amager on jo vuosia sitten lunastanut paikkansa meidän hyvien panimoiden kirjoissamme. Etenkin panimon vahvat ja tuhdit ovat aina olleet mieleemme, mutta myös muissa tyyleissä panimo on yleensä tehnyt vähintäänkin kohtuullista jälkeä. Eli kun vastaan tuli 12% vahvuinen imperial stout, oikein vuosikertakypsytettyä, niin kyllähän se piti ottaa arvioon.

Lasiin Double Black Mash kaatuu nätisti. Alkuun vaahto on suklaisen tummanruskeaa, josta se pikkuhiljaa vaalenee. Kaatovaiheessakin niukalla vaahdolla on vain epätasainen utu pysyväiskerroksena täysin mustan oluen pinnalla. Double Black Mashin mustuus on sellaista joka suorastaan syö valoa. Lupaavalta näyttää.

Ja tuoksuu. Kaksi kertaa mäskätty olut tuoksu tuplatuhdilta. Tuoksuu viinalta – ellei peräti bensalta. Sillai hyvällä tavalla. Jos on tukkoinen nenä, niin pari nuuhkaisua tästä kyllä avaa röörit. Tuoksussa on viinaisuuden alla todella tummaa, todella kuivaa makeuttamatonta suklaisuutta, ripaus mustaviinimarjaa ja vivahdus tervaisuutta – ei niinkään varsinaisena tuoksuna, vaan epämääräisempänä tuoksun pistävänä raskautena. Kunhan nenä vähän tottuu, nousevat mustan suklaiset piirteet enemmän ja enemmän etualalle. Hevi tuoksu.

Double Black Mashin suutuntuma on paksu, samettinen, pehmeä, jähmeä ja kuohkea. Tämä valuu hiljalleen suuhun kuin öljy. Vahvuus aiheuttaa pistelyä kielessä ensipuraisusta lähtien. Toki maussakin on vahvasti viinaisuutta, mutta enemmän tuntuu aivan äärimmäisen tummaa, täysin makeuttamatonta suklaata tai kaakaota. Palaneen tervaisia sävyjä tuntuu rungossakin, mutta etenkin jälkimaussa. Humalaa ei varsinaisesti tunnu missään vaiheessa, mutta kaakaomaisuuden ja viinaisuuden alla lymyilee jännää koleutta joka tuo mieleen Siperian (mihin sen tuo nimenomaan humala).

Double Black Mash on vaativa olut. Sen koostumus on raskas ja valuva pikemminkin kuin juokseva. Sen maku niinikään on raskas ja överi, eikä jälkimaun polttelu päästä sen helpommalla. Puolen litran pullosta rittäisi aivan hyvin kolmelle ihmiselle, jopa kahteen jaettuna tämä meinaa olla liikaa. Emme kutsuisi Double Black Mashia niinkään kompleksiseksi kuin vaativaksi ja hiljalleen kehittyväksi olueksi, jossa vahvuuden polttelu ja tummuuden kaakaomaisuus hiljalleen hakevat muotoaan oluen lämmetessä.

Vahvojen ja raskaisen imperialien ystäville Double Black Mash on ehdottoman varma valinta. Kovin kesäinen olut tämä ei ole – oikein tulee hiki juodessa – mutta kieltämättä taattua Amager-laatua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s