Tornion Panimo, Suomi. Gose, 4.2%. Pullo, 0.33l.

Tornion Panimo ei toistaiseksi ole oikein onnistunut vakuuttamaan meitä tuotoksillaan. Ainoa arvioon asti päätynyt olut heiltä, Arctic Stout, ei saanut osakseen erityisen mairittelevaa arviota, eivätkä muutkaan juomamme ole paljoa enempää säväyttäneet. Vaan mitenpä sitten muodikas gose-tyyli, pienellä twistillä eli kassiksella eli mustaherukalla eli mustaviinimarjalla maustettuna? Katotaas!

Lasiin Herutus kaatuu hyvin vähävaahtoisesti, eikä pysyväiskerrosta ole lainkaan. Väriltään olut on ihan nätti, tummahkon ja kylmän punainen violettiin taittuvasti; hyvin mummonmehuisa look. Tuoksukin on jokseenkin mummonmehuisa: mustaviinimarjaisa, hiukan mehukonsentraattimainen. Jotenkin olisi odottanut vähän kirpeämpää tai happamempaa terää tuoksuun. Yhtä kaikki, ihan kiva.

Heti ensipuraisusta löytää selkeästi gosen merisuolaisuutta mausta, joskin sitä saisi olla ripaus enemmän, ja mustaviinimarjakin maistuu hyvin selkeästi ja aidosti. Hapokkaampi tämä saisi olla, ja myös hiukan tanakampi rungoltaan. Nyt mehuisuus on hiukan litkumaista ja sokeroidulla tavalla makeaa. Hiukan ylilaimennetun mummonmehun makuista, jatkaaksemme mummolinjalla. Makumaailma on myös melko yksioikoinen siinä mielessä, että tämä ei erityisemmin kehity suuntaan tahi toiseen nautiskelun aikana.

Herutus on hiukan yksioikoinen ja hiukan laimea maultaan, mutta siltikin Torniolta ujosti lupaava taidonnäyte: se maistuu goselta, ja mustaviinimarja on periaatteessa toimiva mauste tyyliin. Hiukan rohkeampi tämän pitäisi olla ollakseen oikeasti hyvä, mutta kyllä tämän tämmöisenäkin juo ainakin kerran. Erityisen hapan tämä ei kuitenkaan ole, vaikka mainostaakin olevansa ”hapanolut Lapista”.