Anderson’s, Viro. Oatmeal stout, 4.3%. Pullo, 0.33l.

Viron aktiivisessa pienpanimoskenessä Anderson’s tuntuu edustavan keskitason panimoa: muutama ihan OK olut, muutama melko heikko, mutta yhtään suoranaisen loistavaa ei toistaiseksi ole tullut vastaan. No, onhan näitä ”perustason” panimoitakin väistämättä oltava olemassa.

Pullon mukaan Spice Odyssey on maustettu piparkakkumausteilla, mutta sen tarkemmin ei eritellä mitä ne ovat. Tuoksussa on ihan selkeästi tosiaan piparimaisuutta ja myös alkoholipitoisen glögin tuoksua. Tuoksu on ehkä vähän turhan päällekäyvä ollakseen oikein hyvä, mutta ainesta tässä on. Tämä jouluisan tuoksuinen olut kaatuu lasiin äänekkäästi ja runsaasti vaahdoten höttöistä, poreilevaa vaahtoa joka laskee nopeasti kokonaan. Oluen väri on jokseenkin musta, mutta valoa vasten jotenkin ”ohut” – se ja vaahdottomuus saavat oluen ulkoisesti vaikuttamaan melko kevyeltä.

Maussa mausteet eivät onneksi ole ihan yhtä hyökkääviä kuin tuoksussa. Niitä selkeästi on, mutta alta aistii silti tumman, paahtuneen maltaisuuden. Pohjamaku itsessään on melko mitäänsanomaton ja ohut, makea ja kaikin tavoin tyypillinen markettivahvuinen jämästout. Mausteisuus pelastaakin tämän oluen mahalaskulta, sillä se lisää maltillisesti piparkakkumakua, jouluista kuivakakkua ja tumman glögimäisiä piirteitä. Ei tämä näinkään mikään hittiolut ole, mutta vahvuusluokassaan ehdottomasti parempaa päätä. Ikävä kyllä köykäiselle stoutille tyypillisesti jälkimakua ei ole kuin nimeksi, eikä maussa tapahdu juurikaan kehitystä.

Spice Odyssey on vahvuusluokassaan melko onnistunut olut, ja tyylissään – maustettu stout – maltillisen tyylikäs. Kyllä tämä on selkeästi positiiviseen sarakkeeseen merkittävä olut, jos nyt ei kuitenkaan mikään erityisen erikoinen ole.