The Bruery, Yhdysvallat. Wheat wine, 14.4%. Tölkki, 0.473l.

Jaahas, lisää The Brueryn vehnäviiniä. Tai vehnäviinaa, jos tämä on samanlainen kuin aiempi White Chocolate, joka oli todella hirveä olut. Ainakaan tämän ainesosaluettelo ei lupaile mitään vähemmän överiä: kaakaonibsejä, vaniljapapuja ja kahvia on valmistuksessa käytetty. Ja kypsytetty toki bourbon-tynnyreissä.

Lasiin White Mocha kaatuu vaahtoamatta, lasin pinnalle jää vain ohuelti sameutta vaahdontapaiseksi. Väriltään olut on toffeemaisen ja kinuskisen rusehtava, barleywineä aavistuksen vaaleammin kuitenkin. Tuoksussa on vahvana viinaisuus ja kylmäuutettu kahvi – ei muuten mitkään mairittelevat lähtökohdat joista vakuuttaa meitä. Alta ei hirveästi muuta löydy, paitsi ehkä ripaus jotain pahaa yskänlääkettä. Voi voi, nyt ei kyllä tuoksu lupaile edellistä hirveyttä parempaa.

Mutta maku ei onneksi ole läheskään yhtä paha. Vaikka kylmäuutettua kahvisuutta löytyy, niin maku on selkeästi pehmeämpi ja suunmukaisempi kuin White Chocolaten. Tässäkin on lievän ällöttävää yskänlääkemäisyyttä ja siirappisuutta, mutta jotenkin huomattavasti vähemmän häiritsevässä muodossa kuin White Chocolatessa. Mutta se on sanottava, että ei tämä miltään wheat- tai barleywineltä maistu, vaan tahmeanmakealta, hyvin vahvalta oluenkaltaiselta liemeltä. Barleywinen sukuiset oluet ovat kinkkisiä hipsteröidä, sillä vaikka niiden maku on vahva, on se myös hauras: kaiken maailman kikkailu tuhoaa tyylin ominaismaun. Näin on todellakin käynyt tässä. Kaiken lisäksi makujen sekamelska sortuu välillä papuiseen rokkamaisuuteen. Jälkimaku on todella viinaisa, ja nielussa tuntuu kosolti polttelua.

White Mocha on selkeä parannus todella karmeaan White Chocolateen. Ei tämä silti välttävää parempi olut ole: mukaan sotketut maut pikemminkin kampittavat kuin tukevat toisiaan, ja samalla ne huuhtovat pois wheatwinen maun. Lopputulos on kyllä juotava, mutta ei mitenkään suositeltava.