Brlo, Saksa. IPA, 6.5%. Tölkki, 0.33l.

Ainoa aikaisempi kosketuksemme jonnin sortin ylenannolta kuulostavalle Brlo:lle oli muutaman vuoden takainen Foodistin joulukalenteri, jossa oli heidän vaalea lagerinsa. Se ei vakuuttanut, mutta antakaamme toinen mahdollisuus panimolle. Nyt tyylinä moderni ja trendikäs hazy IPA, josta mekin tyylinä perustamme aika paljon, joten ainakin lähtökohtaisesti olosuhteet ovat paremmat kuin viime kerralla.

Lasiin Blurry Vision kaatuu n. sentin paksuisen vaahtokerroksen saattelemana. Tämä laskee nopeasti, ja jättää vain hiukan utua oluen pinnalle, lasin reunoja vasten vähän paksumman kerroksen. Väriltään olut on kermaisan vaniljavanukasmaisen, hailakan keltainen – sameudessaan melko tyypillinen ulkonäkö tyylille. Tuoksu taasen ei ole ainakaan vain tyypillinen; toki tässäkin on sitä vanukasmaisuutta ja mehuisuutta mitä hazy IPA:lta odottaisi, mutta myös jotain muuta. Oudon kukkainen, parfyymimäinen tuoksu, joka itse asiassa vähän tökkii.

Maussakin tuo kukkaisan parfyymimäinen piirre nousee esiin rehevöityneen vastenmielisenä, pisteliään vahvana ja pitkälle jälkimakuun kestävänä. Tämä ikävä kyllä heittää varjonsa kaiken muun ylle aivan liian paljon, minkä takia mitä tahansa sen alla lymyileekin jää kyllä sinne kivenkoloon. Ja tämä on harmi, sillä pilkahduksina sen alta voi aistia ehkä vähän tavanomaisen, mielikuvituksettomankin mutta aivan pätevän NEIPA/hazy IPA:n. Vaan kun ei, niin ei: vikaan menneeltä humaloinnilta maistuva liian voimakas ja pistävä maku dominoi sen verran, että Blurry Vision jää jokseenkin köykäiseksi olueksi.

Ikävä kyllä Brlo ei tälläkään kertaa onnistu vakuuttamaan. Jälkifiilis Blurry Visionista on vähän kuin olisi kulauttanut hiukan parfyymiä kurkusta alas – ei kovin miellyttävä.