CoolHead Brew, Suomi. Sour ale, 10%. Tölkki, 0.33l.

Viime vuoden lopulla CoolHead lanseerasi CoolHeaders-faniyhteisön, jota voisi kait luonnehtia supporter-porukaksi: rahaa vastaan saa jäsenyyden kerhossa sekä erinäisiä etuja. Yksi eduista on tämä nimihirviö-olut, jota valmistettiin vain jäsenille, vain tämän yhden kerran, eikä sitä tule saamaan mistään muualta.

Kuten ehkä arvasittekin, ovat arvon blogistinne jäseniä tässä eksklusiivisessa kerhossa. Päättäkää itse vaikuttaako se puolueettomuuteemme arvioidessamme CoolHeadin tuotteita – itse väitämme että ei vaikuta; päätimme liittyä tukijoukkoihin koska CoolHead on mielestämme Suomen parhaita panimoita, ja halusimme tätä kautta tukea panimoa nyt kun se on siirtämässä päämajansa Helsingin Viikissä sijaitsevaan Gardeniaan. Mutta paska pysyy silti paskana, oli sen päällä mikä logo hyvänsä.

Mutta siis, arviovuorossa nimihirviöolut. Mitä ilmeisemmin tämä on isompi, vahvempi ja pahiksempi versio CoolHeadin modernista klassikosta, Salted Licorice Raspberry Sourista. Joka on muuten yksi markettivalikoimien suosikeistamme! Kymppivolttinen supertuju versio siitä… totta puhuen vähän pelottava prospekti.

Lasiin olut kaatuu melko runsaasti vaahdoten hauskan vaaleanpunaista vaahtoa. Pitkälle toista senttiä oleva kaatokerros laskee epätasaiseksi röpelöksi oluen pinnalle hyvin nopeasti. Väriltään olut on hyvin, hyvin tumman, marmeladisen punapurppurainen. Kun ei katso valoa vasten näyttää se melkein mustalta samalla tavalla kuin tuju mustaviinimarjamehu. Olemukseltaan olut on paksu, kuin laimentamatonta mummonmehua. Tuoksu on tuhdin vadelmainen; vadelman alta löytyy lakua ja salmiakkia. Tulee vähän mieleen entisaikojen Roger Rabbit -mehujäiden vadelmasydän. Oikein mukava tuoksu, joka ei ole läheskään niin överi kuin vahvuus, ainesosaluettelo ja nimi lupailevat.

Maussa lakua tuntee jo ennen kuin olut ehtii kitalakeen asti – heti huulilla lakritsikastikemaisuus iskee makuhermoihin. Ensivaikutelma on kuin ufokarkit, mutta vähemmän happamina: nimen sour-osuus naaman mutrulle saavana happamuutena jää kyllä vadelman ja paksun, tahmean ja vahvan lakumaisuuden alle. Mukavaa kirpeyttä mausta kuitenkin löytyy, joka tulee tarpeeseen tasapainottamaan jokseenkin vahvaa suolaisuutta. Maku ei ole lainkaan niin överi kuin pelkäsimme, mutta muuten tämä on kyllä suorastaan hengästyttävän raskas, tuhti ja täyttävä olut. Hyvin nopeasti paljastuu, että oli liioittelua kaataa molemmille arvioijille oma tölkkinsä – jaettu tölkki olisi enemmän kuin tarpeeksi. Nielussa tuntuu sen verran voimakasta viinaisaa korventelua ja närästystä, että tietää juovansa vahvaa.

Makunsa puolesta CoolHeadin överi fanipoikaolut on jokseenkin napakymppi. Erittäin täyteläinen, pehmeä ja karkkimainen maku on erittäin onnistunut. Ottaen huomioon että valmistuksessa on käytetty lakritsia, salmiakkia ja vadelmaa, ja ottaen huomioon että kyseessä on 10% olut, on se vähemmän yllättäen myös överin raskas. Eikä oluen laadukkuus myöskään tule yllätyksenä: onhan pohjana tosiaan jo mainittu Salted Licorice Raspberry Sour, yksi parhaista kotimaisista oluista ikinä.

Hiukan vahingoniloisesti voi todeta, että ne jotka eivät tätä pääse maistamaan, menettävät kyllä ehdottoman mielenkiintoisen, kokemisen arvoisen – sanalla sanoen hyvän olutkokemuksen.