Gallia Sauvages, Ranska. Ale, 9.3%. Pullo, 0.33l.

Jännä uusi tuttavuus: rypäleistä valmistettu olut, jonka valmistuksessa on käytetty Pinot Noir -rypäleitä. Ilmeisesti tämä olut on myös spontaanikäytetty, eli hiivana on ainoastaan viinirypäleiden omaa hiivaa.

Lasiin Piton Noir kaatuu käytännössä vaahtoamatta, mutta äänekkäästi poreillen. Väriltään tämä erikoisuus on viinimarjamehun punainen, samea muttei erityisen paksu. Tuoksu on viinimäinen, viinimarjamehuisa, happaman rypäleinen ja väkevä – kuin lantraamaton mehukonsentraatti. Ei paha tuoksu, mutta vähän sellainen ettei tiedä mitä odottaa.

Tuoksun happamuuteen nähden maku on yllättävän makea – melkein marmeladinen. Kuin mummonmehua, johon on lisätty paljon sokeria. Myöskään erityisen viinimäinen tämä ei ole, enemmän viinikumimainen. Maun kehittyessä nousee kyllä kuivahkon rypälemäisiä piirteitä esiin, jotka kuitenkin tuovat enemmän mieleen puolimakean kuohuviinin. Väri ja rypäle, joista olut on valmistettu, viittaisivat toki punaviiniin, mutta maku ei.

Ennakko-odotusten vastaisesti tämähän on varsin hyvä olut. Se on paljon kevyempi, ja nimenomaan hyvällä tavalla kevyempi, kuin sen luonne ja vahvuus antaisivat ymmärtää. Lasin huvetessa rupeaa viinimäinen kuivuus nostamaan päätään hiukan enemmän kuin toinen meistä tykkää, mutta pirtsakka hapotus antaa sille, kuten yllä todettiin, kuohuviinimäisen luonteen pikemminkin kuin valko- tai punaviinisen, ja pysyy siten siedettävänä.

Piton Noir Vendanges on hauska kuriositeettiolut: sen valmistustapa on erikoinen, ja maku ei kovin olutmainen ole, mutta onneksi sentään jokseenkin juotava. Tämä voisi toimia vallan mainiosti jonkun vähän kevyemmän jälkiruuan kanssa, esim. hedelmien tai vaikkapa jäätelön tai panna cottan.