Seven Island Brewery, Kreikka. Berliner Weisse, 6.5 %. Tölkki, 0.44 l.

Aiemmin arvioidut Seven Islandit olivat molemmat pastry stouteja, joista toinen oli hyvä ja toinen ei niinkään. Nyt onkin vuorossa vallan erityylinen olut – jännä nähdä mihin Kreikan oluttyypit ovat Sorin panimolla yltäneet. Kuten ennenkin, on tämä olut tosiaan Virossa pantu.

Lasiin Tiki Moi kaatuu käytännössä vaahtoamatta. Väriltään olut on nätin purppurainen, kylmähkön punainen ja marjaisa. Tuoksu on melko tavanomainen modernille hapanhedelmäiselle oluelle: kirpeä, hedelmäinen, marjaisa, vaniljainen. No, onhan tämän valmistuksessa käytetty mustikkaa, mustaviinimarjaa, karpaloa ja vaniljaa, joten tuoksumaailma ei tule yllätyksenä. Ei kovin innovatiivinen, mutta ihan hyvä tuoksu.

Tuoksuun nähden olut ei ole lainkaan niin hapan kuin odottaisi. Naama norsunvitulle -asteikolla tämä ei oikeastaan edes väräytä viisaria, vaan pysyttelee sellaisen makeuttamattoman mummonmehun tasolla. Mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono, koska se sallii marjaisten piirteiden nousta etualalle heti alusta, hyvinkin mehumaisella tavalla. Vanilja antaa oluelle lievän kermaista makua, mitä vain korostaa oluen lievän kermainen suutuntuma. Hyvin nopeasti keskiöön nousee karpalon tymäkkyys, vaikkakaan ei sen happamuus.

Tiki Moi on varsin kevyt ja helposti lähestyttävä hapanolut. Maku voisi olla hivenen täyteläisempi, mutta näinkään ei tee vaikeaa juoda lasia tyhjäksi. Selkeästi plussan puolelle Seven Island Brewery jää tämän osalta, vaikka Tiki Moi ei mikään erityisen mieleenpainuva tai erinomainen olekaan.