Lehe Pruulikoda, Viro. Barley wine, 14 %. Pullo, 0.33 l.

Ilmeisesti Heaven Hill -bourbontynnyreissä kypsytetty Heaven Hell on jopa barleywineksi melko vahvaa. Neljätoista volttia on sellainen määrä, ettei yksinään pientäkään pulloa noin vaan lähde kumoamaan: sehän on melkein neljän kolmosen verran! Onneksi ei tarvitsekaan yksin juoda. Noin muuten emme lähesty olutta mitenkään erityisen pelonsekaisin tuntein, onhan Lehe pääosin ihan hyvää olutta tehnyt – vaikka välillä on hutejakin tullut.

Lasiin Heaven Hell kaatuu hyvin niukasti vaahdoten, eikä pysyväiskerrosta ole mainittavasti. Lasin reunoja vasten ohut kranssi vain. Väriltään olut on samean ja likaisen ruskea – tyypillinen väri barleywinelle siis. Tuoksu on myös ehtaa barleywineä: viinainen, ylikypsän hedelmäinen, vähän mädän överi, hitusen hiivainen. Rommirusinaa, ja kyllä sitä bourboniakin tuoksusta löytyy. Tynnyri ei kuitenkaan tuoksussa dominoi, vaan antaa tyylin ominaispiirteiden olla keskiössä. Oikein hyvä tuoksu.

Makukin on ihan mitä pitää olla. Alkuun suussa hiukan hitaasti kehittyvä maku paljastelee pikkuhiljaa ällömakean maltaisia, vaniljaisia, ylikypsän hedelmäisiä, hitusen bourbonmaisia piirteitä. Nielussa ja kitalaessa polttelee viina – koko sen neljäntoista voltin edestä. Tynnyrikypsytyksen rooli maussa pysyy yhtä hyvin aisoissa kuin tuoksussa; sen tuntee, ja se antaa todella mukavaa makean vaniljaista piirrettä runkoon, mutta ei missään nimessä dominoi tai jätä varjoonsa barleywinen ominaismakua. Ja se polttelu nielussa sen kun yltyy.

Heaven Hell on erinomainen barleywine. Se on kompleksinen, täyteläinen, vivahteikas ja oikealla tavalla överi. Tynnyrikypsytys tuo aitoa lisää sen makuun, lisäten sopivissa määrin bourbonmaisuutta mukaan. Ei tämä kuitenkaan mikään helposti lähestyttävä olut ole: vaativan tyylinsä mitta-asteikolla tämä on melko vaativa vahvuutensa takia, ja jopa kahteen pekkaan pieni pullo tuntuu melkoiselta urakalta.