Bières De Chimay, Belgia. Dubbel, 7%. Pullo, 0.75l.

Belgialainen olut ei tosiaan, kuten Malmgårdin Belgen kohdalla totesimme, ole vielä toistaiseksi oikein auennut meille. Maistamistamme belgioluista Chimayn tuotteet ovat kuitenkin olleet kärkipäätä, joten siinä mielessä ryhdymme tämän toisen lahjaoluen maisteluun varovaisen varovaisina. Ehkä silleen kevyen positiivisella asennoitumisella.

Samean ruskean ruskea, kotikaljamaisen ruskea siis, olut vaahtoaa reilusti ja jättää myös reiluhkon pitsikuvion tuopin reunuksille (meiltä ei löydy kovin belgimäisiä tuoppeja, kuten kuvasta näkyy) mutta haihtuu melko nopeasti jättäen n. millin paksuisen, hiukan rusehtavan kerroksen vaahtoa oluen pinnalle. Olut on tosiaan sen verran sameaa että läpi ei näy. Tuoksu on hyvin hiivainen, aavistuksen hedelmäinen, ja ehkä jopa ihan aavistuksen brittialemainen, bittermäinen. Tuoksussa on myös ripaus alkoholia, joka antaa potkua tuoksulle.

Samea luostariolut on suutuntumaltaan täyteläisen tuhti, joka antaa oluelle hyvin leipäisän olemuksen. Ensipuraisussa on ehkä aavistus lagermaisuutta, mutta suhteellisen korkea alkoholiprosentti antaa tälle maulle terän, joka normilagerista puuttuu. Nopeasti maku kuitenkin petraa, ja muuttuu täyteläisen hedelmäiseksi, lievästä hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeäksi, tekisi mieli sanoa jopa liki samettiseksi, ja makean maltaiseksi. Mausta löytää myös banaania hiukan tummien vehnäoluiden tapaan. Leipäisyys ja banaanin jopa lievän äitelä muttei epämiellyttävä makeus dominoivat, humalaa tuntuu lähinnä jälkimaussa, ja siinäkin melko kevyesti. Hetkisen kuluttua lievää barley winemaista vibaa tulee pyöreän, käyneen hedelmäisyyden muodossa.

Nyt taisi löytyä se eka belgialainen, joka kolahti ihan kunnolla, loistavan Hoegaardenin ohella. Eipä yllättävää että tämäkin läpimurto-olut löytyi erään tunnetuimman tyylilajinsa/maansa edustajien valikoimasta. Chimay Première on pääosin tarpeeksi helppo, jotta sen haastavempiin aspekteihin pystyy tarttumaan.