Jouluostoksilla

on

Se on taas se aika vuodesta kun uhraamme puita muinaisille jumalille lahjakääreiden muodossa, ja leikimme että ahne materialismi on… nojaa, emmehän me leiki että se olisi mitään muuta kuin ahnetta materialismia? Ummikot lähtivät siis jouluostoksille, ja hullukaan ei selviä Helsingin keskustan jouluryysiksestä ilman vähän nestemäistä mielenrohkaisua. Eli olutta.

Alkuun lounas Vltavassa (snack menusta tilasimme platterin, ja sen tulossa kesti sellaiset 30+ minuuttia… ei ihan nappisuoritus ravintolalta tämä!) ja sen kyytipojaksi tuopit Vltavan talon tummaa olutta, hanasta totta kai. Tummalla oluella on nätti, pysyvä ja paksu vaahto, mutta tuoksussa on hiukan epämiellyttävää metallisuutta tumman makeuden päällä. Maku on onneksi oikein oiva: makea, helppo, maitomainen joskin vähän hapokkaanpuoleinen. Helppo juotava ja melko neutraali, mutta oikein hyvä olut.

ys.vltava

Ostosten aikana kurkkua rupesi kuivaamaan, joten suuntasimme Kampin Bruuveriin muutamalle. Hanasta mukaan tarttui Plevnan mainiota Siperiaa molemmille. Tätä olutta on tullut aiemmin jo testattua pääkallopaikalla eli Plevnassa, mutta silloin Ummikko M ei oikein oluelle lämmennyt. Nyt oli toinen ääni kellossa. Mustassa oluessa on hiukan IPAmaistakin humalan tuoksua, mutta sen ohella on reilusti tuhtia tummuutta, sekä paahteista ja maltaista makeutta. Vähävaahtoinen olut maistuu tuhdilta, melkein jopa sapekkaalta kiitos hapokkuutensa. Maku ei ole erityisen suklainen tai kahvinen, vaan siinä on pikemminkin salmiakin suolaisen makeaa sävyä. Humala antaa vaativuutta, voimaa ja kylmää terää oluelle, ja Siperia onkin oiva nimi: oluessa on reilusti talvista kylmyyttä, mutta myös lämmittävää voimaa. Oikein mainio olut.

ys.siperia

Päätimme vielä ottaa toiset Bruuverissa, nyt pullovalikoimasta: Norjalaisen Lervig Aktiebryggerin brown ale Betty Brown sekä jenkkiläisen Red Hookin Longhammer IPA. Näistä Betty Brown oli hiukan tylsän värinen, erittäin hirveälle haiseva mutta ihan hyvin maistuva tapaus: siinä oli inhottavan tunkkaista, soratien pölyn tuoksua, mutta maku oli lievässä pähkinäisyydessään ihan mukiinmenevä. Longhammer IPA:ssa taas oli suorastaan upea sitruksisen hedelmäinen, appelsiinimainen ja kesäinen tuoksu. Makukin seurasi samoja askelmerkkejä, lisänä lievää vaniljaisuutta, ja appelsiini tarkentuu veriappelsiinin mauksi. Humalointi oli katkeron osalta hyvin mietoa, ja Longhammer IPA tuntuikin liki täydelliseltä kesän terassikelioluelta.

ys.hammer+bb

Shoppailun jälkeen siirryimme Forumin O’Learysiin ruokailemaan. Listalla ollut Sierra Nevadan Pale Ale oli loppu, joten tarjoilija suositteli korvikkeeksi Gotlands Bryggerin Sleepy Bulldog Pale Alea saatesanoin ”yhtä hyvää ellei parempaakin”. Aika kova väite! Nätin kuparisen ja jotenkin hedelmäisen oluen tuoksu oli tosiaan hyvinkin Sierra Nevadan valio-oluen kaltainen, joskin siinä oli vähän tökkivä kalainen sivutuoksu. Maussa oli enemmän greippiä kuin Sierra Nevadan loistavan tasapainoisessa oluessa, mutta muuten tosiaan hyvin samantyyppinen olut oli kyseessä. Ei Sierra Nevada Pale Alen voittaaja missään nimessä, mutta silti oikein hyvä olut.

ys.sleepybulldog

Jälkkärijuomiksi valitsimme perustylsän Guinnessin Draughtin, hanasta, sekä Franziskaner Hefe Dunkelin. Guinness nyt on Guinness, pirun nätin näköinen ja vetisyyden alla samettisen ja paahteisen tumma maku on hyvää… mutta siinä on tosiaan se vetisyys. Hiivatumma eli Hefe Dunkel on maultaan aivan selvästi vehnäolut: ylikypsää, tummunutta banaania, ja kiitos hiivaisuuden melko tunkkainen; ei valittamista!

ys.guinness+fransiskaner

Ruokailun jälkeen siirryimme Kitty’siin kertaamaan päivää, ensin Alaskan Brewing Companyn vuosikertaolut 2012 Smoked Porterin kanssa. Nätisti, kermaisesti vaahtoava yönmusta olut omasi tosiaan maukkaan BBQ:n ja nuotiotulen maun ja tuoksun, mutta ikävä kyllä sen alla ei tapahtunut paljon mitään, ja olut jäikin harmillisen yksiulotteiseksi. Vähän tervaisuutta sisupastillimaisella tavalla pystyi aistimaan, mutta muuten savuisuuden ohella melko tylsä olut. Toisena oluena valitsimme hanasta Morken (ne norjalaiset ö:t…) Pumpernickel Porterin, joka vaahtosi aavistuksen Guinnesmäisesti. Tuoksussa oli makeaa mallaslimppua ja salmiakkisen karkkimaista suolaisuutta. Ihan hyvä olut, mielenkiintoisempi kuin Smoked Porter.

ys.smokedporter  ys.pumpernickel

Lopuksi piipahdimme vielä Jyväsessä yömyssyllä. Jo hyvin huvenneelta jouluolutlistalta poimimme Wisbyn Julbrygdin sekä Lagunitaksen Lagunitas Sucks Holiday Alen. Wisbyn jouluolut oli nätisti vaahtoava melko tumma tapaus, jonka tuoksussa oli hunajaista maltaisuutta. Maku oli vaaleampi kuin oluen olemus, ja mausta tulikin lähinnä mieleen APA oluen humalapainotteisuudessa. Lagunitas taasen oli vaalea, mutta tuoksultaan hunajainen, pihkainen ja jotenkin jouluinen mustaherukkamaisessa tuoksussaan. Maku oli makeaa tuoksua karvaampi, aavistuksen tyrnimarjamainen, ja marjaisuus oli muutenkin kylmää ja karvasta. Molemmat olivat OK-tasoa, mutteivät sen parempia. Tämän jälkeen tuoppiin kaatui Hoegaardenia (josta ei sen enempää) sekä Nokian Panimon Keisari Müncheneriä, joka oli melko brown alemainen tummahkon maltaisessa tuoksussaan ja soraisen maltaisessa maussaan… ei mikään ikimuistoinen olut.

ys.lagunitas+wisby  ys.hoe+munchen

Loput otimme vielä tuopilliset Jyväsen uutta hanaolutta, Zubr Classicia. Epäilemme että Vltavan talon tumma on tätä olutta, sen verran samanmakuinen ja -oloinen olut oli kyseessä.

ys.viimeset

Semmoiset oli tämän vuoden joulushoppailut. Tuli niitä lahjojakin ostettua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s