Paulaner Brauerei, Saksa. Doppelbock, 7.9%. Pullo, 0.33l.

Ummikot ovat taas kehityksen edelläkävijöitä ja maistavat olutta jota harva Suomessa on maistanut – näin tuore olut kun on kyseessä, niin tokkopa monella on ollut mahdollisuutta. Eihän olutta nimittäin ole valmistettu kuin vuodesta 1773. Leikki sikseen, tätä vuonna 1780 kaupallisille markkinoille tuotua olutta pidetään yleisesti alkuperäisenä doppelbockina, ja onpa se jättänyt jälkensä myös monien doppelbockien nimeämiskäytäntöön, eli -or-päätteeseen (Celebrator, Lunator jne.).

Rusehtavan rubiininpunainen, miellyttävän lämpimän värinen olut kaatuu lasiin vaahdoten hiukan, mutta vaahto katoaa nopeasti aivan täysin – siis niin täysin ettemme oikeastaan ole vastaavaa ennen nähneet. Tämän takia olut vaikuttaa hyvin kevyeltä ja, no, limpparimaiselta. Pakko todeta että vaikka väri on nätti, ei olut ole erityisen hyvän näköinen juuri vaahdottomuudesta johtuen.

Alkoholi tuntuu tuoksussa, mutta tärkein elementti siinä on kypsän hedelmäinen maltaisuus. Alkuun tuoksu on hyvin kevyt ja sitä joutuu jopa vähän etsimään, mutta pikkuhiljaa se voimistuu ja melko voimakkaita makeita, ehkä jopa hiukan colamaisia sävyjä astuu esiin. Ulkonäön keveyteen yhdistettynä myös tuoksu tuo hiukan mieleen limpparin, ainakin kunnes pyöreän ylikypsä hedelmäisyys astuu kunnolla peliin.

Noh, ulkoiset seikat sikseen – ehtaa olutta tämä on! Maku ei todellakaan ole kevyt tai limpparimainen, vaan hyvin täyteläinen ja runsas jos nyt ei kuitenkaan ylen raskas. Tosin täyteläinen tämän kuuluukin olla, sen takia Salvator on vahvemmanpuoleinen. Maltaisuus on ehdottomasti the name of the game: leipäinen, hedelmäinen ja makea sellainen. Alkoholin polttelua ei voi välttää, se nousee melko nopeasti kohtalaisen vahvana esiin. Maun täyteläinen runsaus ja leipäinen maltaisuus tekevät oluesta ruokaisan ja todellakin täyttävän; muutaman kulauksen jälkeen ulkonäöstä johtuvat epäilykset oluen keveydestä ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Humalan makua oluesta ei juuri löydy, rungosta ei käytännössä lainkaan ja jälkimaussakin vain hyvin ohimenevänä kevyenä kuivaavuutena.

Kuten saksalaisoluet melko usein, ei Salvator tarjoa varsinaisesti elämää suurempaa makukokemusta, mutta on silti hyvin korkealuokkainen ja ehdottoman laadukas olut, eikä ole vaikea ymmärtää että se on poikinut koko joukon kilpailijoita – niin paljon että Salvatorista tuli oman oluttyylin kantaisä.