Ruosniemen Panimo, Suomi. Savusaison, 6.3%. Pullo, 0.33l.

Viimeviikkoisen pääsiäisolutpoikkeaman jälkeen takaisin Alkon pienpanimokampanjan pariin – juuri sopivasti pääsiäiseksi. Nyt on vuorossa pienpanimokampanjan erikoisimpiin kuulunut olut: savuoluen ja saisonin yhdistelmä. Ruosniemi panimona on toki hyvä, muttei erehtymätön, joten vähän jänskättää mitä tästä nyt tulee. Toinen todellinen erikoisuus, italiais-suomalainen, sahdista inspiraationsa ottanut olut, odottaa vielä kaapissa…

Mukavasti vaahtoava Musta Lomittaja kaatuu lasiin useamman sentin kuohkean kerroksen saattelemana, joka nopeasti hupenee millin kokoluokkaan epätasaista mokkaista kerrosta. Väriltään olut on melko tumma – ei ihan musta, mutta melkein. Pientä rusehtavaa, syvän mahonkista punaa näkyy etenkin valoa vasten. Oikein kiva väri, joskin perin epäsaisonmainen.

Tuoksu on savuista karrelle palaneen mallasleivän tavalla, joskin myös hiukka samanlaista makeutta kuin Schlenkerlassa löytyy. Mustakuorista mallaslimppua, kuivaa nahkaa, nuotiota… missä se saison luuraa?

Suutuntuma on terävä runsaan hapokkuuden takia, ja ensialkuun hapokkuus peittää makua vähän liikaa. Savulta tämä pääosin maistuu, mutta sen alta pilkistää lopultakin vähän saisonmaisuutta (ainakin jos käyttää mielikuvitusta apuna): savuisuudessa on erilaista makeutta kuin muissa savuoluissa, ikään kuin paahdettua banaania. Maun kerrostuessa suussa savuisuus heikkenee, ja tahmean imelä banaanisuus valtaa alaa. Musta Lomittaja on hiukan liian kevyt savuolueksi; ei missään nimessä vetinen, mutta oluen soisi olevan hiukan paksumpi rungoltaan jotta makea savuisuus pääsisi oikein kunnolla täyteen, rehevään loistoonsa. Jälkimaku muodostuu pikkuhiljaa yllättävänkin voimakkaan kuivaksi ja pitkäkestoiseksi, humala jää kuin jälkihehkuna suuhun pitkäksi ajaksi. Voltteihin nähden oluessa on myös erikoisen voimakas alkoholin polttelu, joka närästää nielussa oikein reilusti vähän ajan kuluttua.

Loppujen lopuksi Musta Lomittaja on kyllä selkeästi enemmän savuolut kuin saison; saisonmaisuutta löytää lähinnä mielikuvituksen avulla ja koska etiketissä sanotaan että tämä on saison. Sokkotestissä tämän lokeroisi heti tyylipuhtaaksi savuolueksi makeasta juonteesta huolimatta. Tässä mielessä hybridioluena Musta Lomittaja on vähän epäonnistunut tapaus, mutta jos pelkästä mausta ilman tyylilajeja puhutaan, on Musta Lomittaja oikein oiva savuolut. Kotimaisista Pyynikin Feeniks hakkaa tämän selkeästi, mutta se poislukien Musta Lomittaja kuuluu kotimaisten savuoluiden parhaimpaan kolmannekseen.