Muddis Brewery, Viro. Saison, 5.9%. Pullo, 0.75l.

Tallinnan Super-Alkosta hommattua virolaista saisonia. Pitihän sitä ostaa kun tarjolla oli ja hinta oli säädyllinen! Sen pidemmittä puheitta oluen kimppuun…

Muddisin saison vaahtoaa suoraan sanoen kuin rajakki Hesarin kommenttiosastolla. Eli aivan hemmetisti, tässä sitä istuskellaan ja odotellaan että alun perin yli puolet tuopin tilavuudesta vienyt vaahto haihtuisi jotta pääsisi haistelemaan ja jossain vaiheessa maistelemaan. Vaahto on ihan nättiä, höttöistä, marenkisen kiiltävää ja pitkäkestoista. Runsas vaahto jättää lasin reunoille mukavaa pitsiä pikkuhiljaa haihtuessaan.

Väriltään olut on pronssinen, rusehtavan punertava, samea ja täyteläinen. Olut on melko hapokas, mutta kutsutaanhan sitä sparkling aleksi pullon etiketissä eli carry on. Tuoksu on marjaisan hapan, tyrnimäistä jossa on selkeä kuivattujen ruusun terälehtien tymäkänmakeaa tuoksua. Navetan ylisten sijasta mieleen tulee mummolan vaatehuone ja vaatteista vaivihkaa leviävä vanhan hajuveden tuoksu. Happamuudessaan tuoksu on vähän liiankin vahva meidän makuumme.

Juuh. Hapanta on, sanoi Ummikko kun Muddisin saisonia maistoi. Hapanta ja tymäkkää. Ja yllättävän humaloituakin, tämä nousee hyvin nopeasti esiin etenkin jälkimaussa; humalaisuus ei ole raikasta esim. IPA-oluiden sitruksisella tavalla, vaan pölyistä, tunkkaista ja jopa ummehtunutta. Sopii sinänsä Muddisin saisonin yleisestikin melko rustiikkiseen ilmeeseen. Alkuun Muddis on liiallisuuksiinkin asti jyrkkä ja hapan, mutta suun tottuessa löytyy oluesta myös muitakin makuja: jopa syysmarjaista makeutta, hiukan kuin pihlajanmarjamarmeladissa. Lopulta Muddis kallistuu kuitenkin vähän liikaa kalseaan happamuuteen päin, ikään kuin vähän liian vahvaksi jäänyt mehu.

Saisonien happamemman falangin saralla Muddisin yritelmä on vakaata keskitasoa; paskempiakin on tullut maisteltua, mutta ei näillä rahkeilla mitalisijoille asiaa ole. Ja vielä olisi kaapissa toinen pullo samaa myrkkyä…