Beer Hunters, Suomi. Saison, 6%. Pullo, 0.33l.

Porilaisen Beer Huntersin Saison De Randonneur on itse asiassa entuudestaan tuttu Ummikoille, jotka ovat maistaneet sitä muutamaan otteeseen ravintolassa eikä se tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Vaan sitten kävi niin, että moni tuttu oluenystävä sekä arvostettu olutarvioitsija kehui tätä olutta, joten Ummikkojen oli ihan pakko ostaa pari pulloa Randonneuria ihan vaan tarkistaakseen onko mieli muuttunut tai oliko esmes maistetussa pullossa jotain vikaa. Eli vuorossa siis Saison De Räntänttää.

Kaadettaessa Randonneur vaahtoaa melko runsaasti höttöistä mutta silti marenkista, melkein saippuamaisen kiiltävää vaahtoa joka laskee hiljalleen jättäen n. sentin paksuisen kerroksen pysyvämpää, hyvin valkoista vaahtoa. Samea olut on melko hapokas ja poreilee sen verran vahvasti että sen kuulee paljaalla korvalla. Väriltään olut on rusehtavan keltainen, tumman oranssi ja viljainen. Tasainen ja nätti väri – tosin kahdesta pullosta kaatui selkeästi eri sävyä olevaa olutta, vaikka vaikuttaisivat olevan samasta erästä.

Tuoksu ei jätä erehtymisen varaa: lasissa on saisonia. Kermaisessa ja heinäisessä tuoksussa on selkeä happamuuden juonne, joka tekee tuoksusta samalla paksun ja vähän kompostimaisen härskin. Varmasti tuoksu joka ei kaikille kolahda, mutta Ummikoiden mielestä ihan hyvä.

Ensihörpyn jälkeen on todettava, että ei tässä mikään hittisaison ole, kotimaisestakin tarjonnasta löytyy parempia, vaikka ihan juomakelpoinen onkin. Saisoneiden kirjossa Randonneur menee heittämällä happamalle puolelle, sillä sekä runko että jälkimaku ovat voimakkaan ja kuivan happamia vailla isompia makeampia tai vehnäolutmaisia piirteitä, joita joistain saisoneista löytyy. Runsas hapokkuus vain korostaa happamuutta. Rungon hapan heinäisyys maistuu siltä, miltä voisi kuvitella kuihtuvan ruohon maistuvan, ja onpa mukana myös selkeä hernemäinen juonne – ei hernerokka, vaan ihan pelkkä herne. Lakastuvan syksyinen maku, viimeisiä lämpimiä syyspäiviä. Jälkimaussa happamuus nostaa itsensä ajan myötä tasoa ylemmäs kuin rungossa, ja siinä missä tavan oluesta etsii humalaisen katkeroisia sävyjä, on tässä jälkimaussa happamia ja öljyisiä sävyjä.

Oluen suurin miinus on runsas hapokkuus, joka häiritsee makujen tutkimista ja joka nielussa nostaa alkoholin esiin huomattavasti enemmän kuin oluen kuudelta volyymiprosentilta odottaisi.

Saison De Randonneur ei ole huono, mutta ei myöskään niin hyvä, että sitä joutuisi kovin usein kantamaan kotiin. Kuivana ja happamana saisonina Randonneuria lienee turvallista kutsua reilusti keskivertoa vaativammaksi olueksi, ja loppujen lopuksi herääkin epäilys siitä, onko lopussa odottava palkinto haasteen voittamisen arvoinen.