Põhjala, Viro. Imperial Baltic Porter, 10.5%. Pullo, 0.5l.

Ööööö.

Viime aikoina olemme Viron panimoista perehtyneet Kochiin, joka on aiheuttanut vain pettymyksiä, joten jottemme unohtaisi että Virossa tehdään hyvääkin olutta, päätimme ottaa vaihteeksi arvosteluun aina vaikutuksen tehneen Pohjalan vahvan balttiportterin Öön. Tämä on sinänsä entuudestaan tuttu olut, mutta arvostelua emme ole siitä rustanneet.

Lasiin matan yönmusta olut kaatuu kohtalaisesti vaahdoten, mutta hyvin tumma, kaakaomainen vaahtokerros katoaa nopeasti liki kokonaan jättäen vain millin kymmenyksissä mitattavan niukan kerroksen oluen päälle. Mutta näinhän ne vahvat tummat yleensä käyttäytyvät. Ulkoiselta olemukseltaan olut on paksu ja lämmin – jotkin mustaakin mustemmat oluet ovat kylmän mustia, mutta Öössä on lämpöä. Vaikea ellei mahdoton sanoa mikä tekee mustasta oluesta lämpimän tai kylmän oloisen, mutta Öö nyt vain on lämmin.

Tuoksu on tuhti, paksu ja rehevä mutta silti samettisuudessaan yllättävän hellä nenälle. Ylikypsän makea tuoksu tuo mieleen barley winen kaltaiset vahvat tummat alet imperial porterien ja stoutien ohella; tuoksusta löytyy ripaus tummaa suklaata, kahvilikööriä, salmiakkia, alkoholia ja makeuden alla lempeää paahtuneisuutta. Monipuolinen tuoksu, jossa välillä nousee esiin tumman hedelmäisiä sävyjä.

Olemus ei huijaa: Öö on maultaan ja suutuntumaltaan lämmin olut – oluen lämpötilasta riippumatta. Ylikypsä makeus, alkoholin voimakkuus ja samettisen pehmeä, hellivä tummuus antavat Pohjalan baltti-imperialille suuta, nielua ja mahaa lämmittävää tuhtia läsnäoloa. Kurkussa voimakas Öö polttelee reilusti ihan ensikulauksesta alkaen, ja nopeasti polttelu nousee kitalakeen asti. Maussa ei löydy suklaata ja kahvia yhtä selkeästi erottuvina kuin tuoksussa, mutta kyllä niitäkin seoksessa on. Painopiste on kuitenkin ylikäyneessä luumuisuudessa ja hyvin tummassa maltaisuudessa, jota reunustaa alkoholin ohella salmari. Jälkimaku vaimenee nopeasti etäiseksi, lievän karvaaksi puumaiseksi kuivaavuudeksi jossa on salmiakkisia ja suolaisia sävyjä.

Pohjala ei petä taaskaan: vaativassa tyylissä virolaispanimo on tehnyt etenkin tyylinsä mittapuulla mainiosti toimivan oluen. Öö on toki mahtavan vaativa olut joka ei jokaiselle sovi, ja joka ehdottomasti ei sovi joka hetkeen, mutta oikealle päälle sattuessa on kerrassaan erinomainen olut. Sen verran massiivinen juoma on kyseessä, että 0.33 litran pullosta riittäisi aivan hyvin kahdelle, esim. jälkiruokajuomana myöhäisen illallisen jälkeen. Tekemättä yhtään kompromissia Öö on omassa tyylissään selkeästi juotavampi ja vähemmän jyrkkä (väärällä tavalla) kuin moni lajitoveri – oikeastaan vain Nogne O:n vahvat tummat pystyvät kilpailemaan ja kenties jopa peittoamaan tämän.