Wahtula

WP_20160806_002

Õllenaut Pruulikoda, Viro. Imperial stout, 9.5%. Pullo, 0.33l.

Siitä onkin hetki kun olemme Ollenautin tuotoksia arvioineet. Humala Padrun -IPA oli aikoinaan ihan mieluisa olut, kun taas Suitsu -savuportteri jätti kylmäksi. Katsotaanpas mitä Viron kaljanautit ovat saaneet aikaiseksi vahvan tumman saralla… ainakaan Kochia heikompaa tämä ei oikein voi olla!

Alkaa vakuuttavasti. Wahtula kaatuu lasiin mukavasti vaahdoten, ja paksun kermainen, väriltään mokkainen vaahto on tiheää ja pitkäkestoista, jättäen hitaan haihtumisen jälkeen n. puolen sentin melko tasaisen pysyväisen kerroksen joka on hana-Guinnessmaisen täyteläinen ja, kyllä, kermainen. Lasin sisällön huvetessa Wahtula jättää erinomaisen kaunista pitsiä jälkeensä. Väriltään olut on, noh, musta, ja valoa vasten näkyy vain aavistus tumman punaruskeaa sävyä. Sopivan raskaan oloinen olut ulkoisesti.

Tuoksusta ei voi erehtyä: vahva tumma on kyseesä. Rehevästä tuoksusta löytyy reilun paahtunutta, rakeista makeutta, paksua ja jopa öljymäistä kahvisuutta, ja alkoholia tuomassa tuhtiutta. Syvään haistellessa alta löytyy makean maltaisia, saaristolaisleipäisiä sävyjä. Makean tumma, paahtunut tuoksu on oikein oiva.

Suutuntuma seuraa vaahtoa: ihanan pehmeä, täyteläinen, kuohkea ja kermaisa Wahtula suorastaan hellii suuta. Maku ei sitten oikeastaan helli suuta, mutta se johtuu siitä että sitä on paljon ja se on tuhtia. Voisi kevyesti luulla tätä vieläkin vahvemmaksi olueksi kuin 9.5-volttiseksi, vaikka rungossa alkoholi ei liikaa maistukaan. Sen sijaan äärimmäisen tummapaahteisen kahvin, saaristolaisleivän ja kevyesti makeutetun todella tumman suklaan sävyjä löytyy vaikka muille jakaa. Maku on kyllä samettisen pehmeä ja tasapainoinen, mutta se on silti hyvin tuhti ja raskas. Jälkimaussa tuntuu ripaus alkoholin polttelua, mutta pääosin jälkimainingit ovat samanlaiset kuin olisi juonut äärimmäisen tummaa ja vahvaa kahvia, jota tosin pienoinen makeus lieventää.

Wahtula on varsin mainio imperial stout, ja alle kymmenvolttisena vieläpä tyylinsä edustajana säädyllisen vahvuinen olut. Tuhtiudessa ja maun rehevyydessä Wahtula ei häviä tippaakaan yli kymmenvolttisille lajitovereilleen, ja sekä edustavan näköinen että makuinen Ollenautin imperial stout onkin kerrassaan mainio jälkiruoka- tai nautiskeluolut. 0.33l:n pullosta riittäisi kahdelle, mutta toisaalta Wahtula ei myöskään ole liian massiivinen tai vahva jottei pulloa yksinkin nauttisi. In your face, Koch.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s