Iku-Turso

wp_20160916_001

Panimo Hiisi, Suomi. Imperial Stout, 9.0%. Pullo, 0.33l.

Uutta ja vanhaa vieri vieren: arviossa tällä kertaa yleensä hyvää jälkeä tehneen Panimo Hiisin vahva tumma, Iku-Turso. Kahdesta pullosta toinen on vasta vähän aikaa sitten Alkosta noudettu, kun taas toinen on saanut kypsyä jo pitkälle toista vuotta olutkaappimme syövereissä (vanhempi on erää #100, uudemmassa ei mainita). Hieno mahdollisuus myös testata miten olut muuttuu kypsyessään!

Ulkonäöllisesti oluissa ei ole suurta eroa: sekä nuori että vanha Iku-Turso ovat väriltään hyvin tumman mustia, ja vaahtokukka on alkuun usean sentin paksuinen mutta hiipuu hiljalleen epätasaisen ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle. Hieman pitsiä esiintyy. Vanhemmassa oluessa on hiukan runsaampi vaahtokukka, mutta se voinee olla ihan sattumaakin vain. Värejä vertaillessa huomaa että vanhemman tummuus on syvempää ja ehdottomampaa.

Tuoksuissa eron jo huomaakin aivan selkeästi: nuoressa on ikään kuin karamellimaisuutta hiukan kalsean paahtuneisuuden päällä. Nuoremman tuoksu on auttamatta liian kevyt ja etäinen, vaikka petraakin hiukan lämmetessään. Vanhempi on nuoremman vastakohta: tuhti, rehevä, lämmin, päällekäyvän tumman maltainen, ylikypsä, alkoholinen, juuri sellainen kuin tuhdin imperial stoutin kuuluu olla. Siinä missä nuoremman tuoksu jättää kylmäksi, on vanhemman tuoksu aivan loistava tyylilleen.

Jos nuoremman tuoksu jättikin kylmäksi, ei maussa ole vikaa: tahmean, siirappisen makea olut on alkoholisen jämäkkää, paksua ja paahtunutta kuten kunnon imperial stoutin kuuluu olla. Alusta asti mahanpohjassa tuntuu vahvalle oluelle ominaista polttelua. Vanhemman variantin suutuntuma on vieläkin paksumpi, ja siinä nousee esiin selkeä havuinen piirre. Iäkkäämmässä Iku-Tursossa on myös barley wineen viittaavia aspekteja, joita nuoremmasta puuttuu. Kuten voisikin olettaa, vanhemmassa maut ovat korostuneempia, mutta suutuntuma on pehmeämpi. Vanhempi on ikään kuin Iku-Turso^2, samaa sarjaa nuoremman kanssa mutta joka tasolla astetta muhkeampi. Sekä nuori että vanha Iku-Turso ovat mallikkaita imperial stouteja, jotka todistavat Hiisin osaamisesta.

Olettaen että reseptiin ei olla tehty suuria muutoksia kahden pullon pullottamisen välissä, antaa tämä maistelusessio oivaa näkökulmaa siihen, miten hyvin ikääntyvä olut muuttuu kypsyessään: siihen tulee rehevyyttä, makuun syvyyttä ja potkua, monipuolisuus korostuu, mutta suutuntuma muuttuu pehmeämmäksi. On aivan täysin makukysymys pitääkö enemmän äidistä vai tyttärestä tai perheen koirasta, eikun siis että pitääkö enemmän hiukan kevyemmästä nuoresta vai pyöristyneestä vanhasta, mutta molempina versioina Iku-Turso on hyvin laadukas ja suositeltava kotimainen imperial stout.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s