Brasserie Sainte Cru, Ranska. Tripel, 8%. Pullo, 0.33l.

Eilen jäi kalenterioluen juominen välistä, joten otamme tänään sitten kaksi. Aloitamme kakkosesta tulleesta Hara-Kiristä, ja toivomme että sen maku ei ole kakkosesta tullut. Ehe ehe ehe.

Hara-Kiri kaatuu lasiin mukavan kuohkeasti vaahdoten tiheää, kermaista, valkoista vaahtoa, ehtaa tuhdin belgialen vaahtoa. Nopeasti vaahto kuitenkin katoaa liki kokonaan. Olut on väriltään appelsiinisen ruskeanoranssi ja kauniin syvä täyteläisessä sameudessaan. Tuoksussa yhdistyy appelsiininen, maltainen, maltillinen IPA ja belgitripel, vaan onpa Hara-Kirissä käytetty IPA-oluista tuttuja Centennial- ja Sorachi Ace -humalalajikkeita. Hetken tuoksuttelun jälkeen täyteläisessä ja miellyttävässä tuoksussa belgimäisyys korostuu.

Tripel on tyylinä tuhti, siitä ei pääse mihinkään. Siten myös Hara-Kiri on pohjimmiltaan paksu ja tuhti olut, mutta se onnistuu olemaan myös ilmavan kevyt. Paradoksi on paras doksi. Alla on hiukan mätää maltaista makeutta, mutta päälle tulee maltillisesti humalointia, joka tuo keveyttä ja raikkautta makuun. Alkoholin polttelun tuntee selkeästi etenkin rungon taittuessa jälkimakuun.

Sainte Crun Hara-Kiri on tyylissään tyylikkään kevyt ja helposti lähestyttävä olut, oikein maukas moderni tripel joka nyökkää humaloidumpia oluita kohtaan uhraamatta silti tyylinsä perinteistä mallaspainotteisuutta. Oikein hyvä.

Sori Brewing, Viro. Baltic Porter, 7%. Pullo, 0.33l.

Kolmosluukusta paljastui vanha tuttu, Sori Brewingin balttiporter Winter Gorilla – oikein hauskaa että pohjoinenkin pienpanimokulttuuri on edustettuna ranskalaisen Saveur Bieren joulukalenterissa! Virolaistunut suomalaispanimo on yleensä onnistunut hyvin, ja etenkin tummat ovat poikkeuksetta olleet onnistumisia.

Vahvalle porterille tyypillisesti Winter Gorilla kaatuu lasiin pahemmin vaahtoamatta, mutta oluen pinnalle jää reunoille muutaman millin pysyvä kerros hyvin vaaleanruskeaa vaahtoa. Olut on väriltään musta, kuinkas muuten. Tuoksu on tumman paahteinen, liköörimäisen makea ja kahvinen – kaksi jälkimmäistä eivät yllätä, onhan Winter Gorilla nimittäin kypsytetty Cointreau-tynnyreissä ja valmistuksessa on käytetty kahvia. Vaniljaisuudenkin häivähdyksiä erittäin miellyttävästä tuoksusta löytyy.

Maussa kahvi ja liköörimäinen makeus lyövät kättä vallan mainiosti. Tämän päälle kun latoo vaniljan sävyjä ja karrelle palanutta mallasta, niin kasassa on oikein mallikas tumma olut. Jälkimaussa nousee esiin ripaus tuhkakuppimaisuutta kun humalaisuus ja tummapaahto kohtaavat, muttei haittaavuuteen asti. Winter Gorillan maku on monipuolinen ja rikkaan vivahteikas niin, että oikeastaan joka suullinen paljastaa uuden puolen makujen yhdistelmistä; löytyy humalaa, maltaisuutta, paahteisuutta, vaniljaisuutta, makeutta, alkoholia ja kahvia, ja kaikki sekoittuvat suorastaan vaikuttavaksi sopaksi Winter Gorillassa.

Mukava todeta että jo avatusta kolmesta luukusta suomalaispojat saavat pisteet kotiin: kaikki oluet ovat tähän mennessä olleet hyviä, mutta Winter Gorilla on paras. Torilla tavataan? Mustamäen torilla siis.