Panimo Hiisi, Suomi. Bock, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Tässä on introteksti. Se johdattaa arvioon keveän humoristisesti hiukan taustoittaen juttua. Ikävä kyllä tällä kertaa Ummikoilla lyö täysin tyhjää eikä lorem ipsum -rimssukaan tule ulkomuistista, joten sävelletään tähän tämmöinen koska ei kukaan tätä kuitenkaan lue. Mainitaan johdannossa myös panimon nimi, Hiisi, ja olut, Pirunpelto, sekä se, että tämä kuului Alkon pienpanimokampanjaan, niin tässähän tämä nyt sitten on.

Ja sitten oluen pariin.

Lasiin Pirunpelto, jota pullossa kutsutaan kivibockiksi, kaatuu erittäin niukasti vaahdoten, ja vain sekunteja kaatamisen jälkeen olut on käytännössä vaahdoton. Väriltään olut on samean, täyteläisen ja hiukan punertavan likaisenruskea. Tuoksu on reilun ja lämpimän maltainen, leipäinen, hiukan sorainen, turpean hedelmäinen, aavistuksen alkoholinen mutta kuitenkin hyvin tasapainoinen. Varsin miellyttävä tuoksu.

Maussa huomaa ensimmäiseksi kevyttä mutta selvää lakritsisuutta, jonka alla on hyvin selkeän leipämäinen mallaspohja jota reunustaa pieni käynyt hedelmäisyys. Pirunpelto on bockiksi aika sopusuhtainen ja sopivan tasapainoinen, eikä kurkota liikaa mihinkään suuntaan: ei ole liikaa imelänkäynyttä makeaa hedelmää, ei ole liikaa alkoholia, eikä mallaspohjaa tai suutuntuman hapokkuutta korosteta liikaa. Pirunpelto on yksinkertaisesti erittäin passeli, tumma saksalaistyyppinen lager, jolle lakun vivahde – paahteisuuden onnistunut sivutuote – antaa mukavasti omaa luonnetta.

Pirunpelto on oikein onnistunut olut ja jälleen yksi onnistuminen Hiisille. Toisin kuin monet muut bockit, jotka kurkottavat kuuseen mutta kapsahtavat katajaan, tyytyy Pirunpelto tekemään perushyvän perusbockin ja on, olkoonkin paradoksaalista, huomattavan hyvä suomalainen tyylilajinsa edustaja tämän takia.