De Brabandere, Belgia. Hapanolut, 7.3%. Pullo, 0.33l.

Craft Beer Helsingistä on selvitty jos nyt ei täysin kunnialla niin ainakin enimmäkseen elossa. Tästä toiminnantäytteisestä päivästä kerromme lisää myöhemmin, sen sijaan nyt Ummikot ottavat palauttavan oluen kohmelopäivän kunniaksi. Mikäs sen parempaa siihen kuin hapanolut? Vastaus lienee: melkein mikä tahansa.

Etiketin mukaan Petrus on se olut, johon toisia hapanoluita verrataan. Noh, saahan sitä väittää melkein mitä tahansa, vaikkapa että kuu on juustosta tehty. Panimo käyttää Petrusta myös muiden oluidensa kanssa, sekoittaen tätä olutta mukaan antaakseen raikasta happamuutta niihin.

Lasiin Petrus kaatuu kirkkaana ja läpinäkyvänä, hyvin kalpeana ja kullanvärisenä. Vaahtoa ei liiemmälti ole, mitä nyt pieni rengas oluen pinnalla. Tuoksultaan Petrus on kuiva ja hapan, hyvin valkoviinimäinen ja viinaomenainen. Ei tyystin erilainen kuin oikein kuiva omenasiideri.

Rungossa happamuus pysyy aisoissa tuntuen valkoviinimäiseltä, mutta juuri kun runko taittuu jälkimakuun ryöpsähtää suuhun oikein happamuuden hyökyyalto… todella hapokasta, vahvaa ja kuivaa happamuutta, joka on kuin valkoviinietikkaa joisi. Suutuntuma on hapokas, kuiva ja kevyt, ja olut maistuukin oikeastaan enemmän valkoviiniltä kuin oluelta, tai kenties hyvin, hyvin kuivalta ja viinimäiseltä siideriltä. Jos happamuutta ei oteta lukuun, on Petrus muuten hyvin kevyt, maultaan hyvin varovainen olut joka varmasti on omiaan antamaan juuri happamia piirteitä muille oluille vaikuttamatta muuten niiden makuun liikaa – ikävä kyllä sellaisenaan juotuna tämä tarkoittaa sitä, että Petrus on melko tylsä.

Tässä on melko varmasti olut, joka on viinin ystävien mieleen. Me Ummikot emme viineistä erityisemmin välitä, emmekä siten myöskään lämmenneet Petrukselle. Kevyt mutta jyrkän hapan olut ei värisytä kummankaan viisareita, ei sen paremmin sour aleista tykkäävän Ummikko N:n kuin niistä vähemmän välittävän Ummikko M:n. Hapanoluiden saralla löytyy monen monta tätä paljon parempaa olutta.