Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi. Savuolut/IPA, 5.9%. Pullo, 0.33l.

Fuusio-oluista on puhuttu jo useamman vuoden ajan tulevana trendinä, mutta kovin isoksi tämä skene ei ole kasvanut ainakaan toistaiseksi, ellei jotain black IPA:aa laske fuusio-oluiden piiriin. Aina välillä kuitenkin tulee vastaan jänniä oluita, joissa otetaan rohkeasti elementtejä kahdesta tyylilajista ja ainakin yritetään luoda jotain uutta. Laitilan savuisa IPA on ehdottomasti näitä, perinteinen savuolut kun on humaloinniltaan yleensä hyvin maltillinen.

Lasiin Savu kaatuu niukasti vaahdoten, eikä pysyväiskerrosta ole kuin nimeksi. Väriltään olut on samean kullankeltainen ja oikein mukava. Tuoksussa savua on runsaasti, sellaisella rasvaisen pekonimaisella tavalla. IPA:n hedelmäisyyttäkin löytyy ripaus savun alta, mutta sellaisella grillihedelmä-tavalla, joten ainakin tuoksussa se on savu mikä määrää. Onnistunut tuoksu: savuisa mutta silti makea ja raikaskin.

Hyvin pitkälti samoja kuvauksia voi soveltaa makuun: savua, grillihedelmää, makeutta. Humala kuitenkin puskee paljon selkeämmin läpi maussa kuin tuoksussa, mutta on luonteeltaan vähän tylsää: paljon muuta kuin greippistä karvautta humala ei makuun tuo. Jälkimaku alkaa hentona, mutta lasin huvetessa edellä mainittu greipin karvaus vahvistuu ja on IPA-tyyliin pitkäkestoista.

Laitilan Savu on vähän fifty-sixty -olut. Tyylien yhdistelmänä se on sikäli onnistuminen, että tästä löytyy sekä IPA- että savuoluiden piirteitä, mutta maultaan se on tästä huolimatta melko tylsä ja unohdettava tapaus. Se ei ole erityisen hyvä IPA:na sen paremmin kuin savuoluena, eikä siten myöskään näiden yhdistelmänä.