St. Joseph’s Abbey, Yhdysvallat. Trappistiolut, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Trappistioluista puhuttaessa tulee yleensä ajatelleeksi Belgiaa, mahdollisesti Alankomaita – mutta pysytellään tiukasti vanhassa maailmassa kuitenkin. Siksi olikin mielenkiintoista törmätä Yhdysvaltalaiseen, Massachusettsin Spenceristä kotoisin olevaan aitoon trappistiolueeseen – tässä on viralliset Trappistilogot ja kaikki.

Olut voi olla Yhdysvalloista kotoisin, mutta ulkoisesti ajatukset menevät kyllä juurikin Belgiaan ja sen rikkaaseen luostariolutperinteeseen. Vaalea mutta tumma olut on väriltään samean, oranssisen keltainen, hiukan punertava ja/tai rusehtava. Paksun oloinen olut ei kaatovaiheessakaan pahemmin vaahtoa, ja on käytännössä vaahdoton sen vähänkin asetuttua. Myös tuoksu on Belgiaa: heinää, olkia, kukkaisuutta, käynyttä hedelmää, rehevyyttä. Maaseutua, olematta lantaa. Rehevyydestä huolimatta tuoksu on raikas ja paradoksaalista kyllä kevyt. Oikein oiva.

Makukin on Belgiaa. Tuoksusta puuttui maltaisuus, mutta rungon ensipuraisussa on nimenomaan vaaleaa maltaisuutta hiukan leipäisenä, jonka päälle tulee raikasta, öljyisen olkista mandariinisuutta. Trappistiolueksi Spencer on kevyemmästä päästä, mutta se ei tarkoita että kyseessä olisi huono olut – ei laisinkaan! Keveydestään huolimatta Spencer on täyteläinen ja makumaailmaltaan tarpeeksi rikas jotta tätä voi hyvillä mielin tituleerata sekä aidoksi trappistiolueksi, että hyväksi sellaiseksi. Kuten trappistioluiden ystävät tietävät, ei niissä usein ole niin suuria eroja että innostaisivat suuremmin tarinoimaan vaikka erittäin hieno oluttyyli onkin kyseessä, ja sama pätee Spenceriin: kevyemmän pään, mutta silti tyypillinen trappistiolut on kyseessä.

Maantieteellisen lokaationsa takia melkoista kuriositeettiarvoa omaava Spencer Trappist Ale paljastuu onneksi mainioksi lajinsa edustajaksi. Mukava huomata että myös uuden maailman trappistimunkit osaavat erinomaisesti sen munkkien tärkeimmän työn: panemisen.